Onko jatkuva syöminen luonnollista?
Elämme aikaa, jolloin ruokaa on saatavilla jatkuvasti ja koko ajan. Mutta onko jatkuva syöminen luonnotonta? Kysymykseen saa mielenkiintoista näkökulmaa katsomalla Areenasta Ylen Tiededokumentin paastoamisesta.
On sanomattakin selvää, että ihmisen suhde ruokaan tällaisessa länsimaisessa yltäkylläisyydessä kieroutuu. Kuka tahansa voi sen nähdä, jos vähän katselee ympärilleen tai vilkaisee vieressä jonottavan - tai omaa - ostoskärryä. Ruoka on harrastus ja intohimo, sitä mässäillään ja ylensyödään. Fitness-wannabet ja juttagustafsbergit syövät vähän ja jatkuvasti, jottei aineenvaihdunta pääse hidastumaan. Ja sitten on sekalainen ryhmä terveysintoilijoita, joihin itseni varovaisesti luen. Jos ajatellaan ihmisen historiaa, on paastoaminen pikemminkin luonnollista kuin luonnotonta. Ihminen on vuoroin elänyt niukkuudessa ja vähällä ravinnolla ja sitten taas nauttien saaliista ja luonnonantimista, siis ravinnosta. Elimistö on tottunut luonnolliseen paastoamiseen, mutta onko paastolla myös jokin muu tärkeä tehtävä, kuin vain hengissäpitäminen?
Puhdistava paasto?
Monissa paastoamista koskevissa kirjoituksissa puhutaan paaston puhdistavista vaikutuksista, mutta samaan hengenvetoon todetaan, ettei tällaista ole länsimainen lääketiede kyennyt osoittamaan. On tietysti paljon asioita joita länsimainen lääketiede ei tunnista tai pysty osoittamaan. Tämä tuntuu pitävän kutinsa ainakin sellaisissa asioissa, jotka eivät saa lääkeyhtiöiden kassaa kilisemään. Kuitenkin Ylen Tiededokumentissa osoitettiin mielenkiintoisia viitteitä siitä, että esimerkiksi syöpäsolut eivät viihdy ympäristössä, jossa glykogeenia on niukasti saatavilla, kuten paastoaineenvaihdunnan aikana. Myös erilaisissa enemmän tai vähemmän luotettavissa lähteissä puhutaan paaston selektiivisestä kataboliasta, joka on voimakkaimmillaan paaston toisen ja kolmannen päivän aikana. Tällä tarkoitetaan, että paastossa keho hajottaa energiakseen kuolleita ja sairaita soluja, kuona-aineita ja muuta moskaa, myös lihaksiakin, säästäen elintärkeitä sisäelimiä. Neljännestä päivästä eteenpäin keho alkaa sitten paahtamaan pääasiassa läskiä. Paastosta kiinnostuneet voivat hankkia tietoa asiasta itsenäisesti ja blogautukseni suhteen toimin reilun savolaisesti: vastuu siirtyköön kuulijalle (lukijalle tässä tapauksessa).
Pystyisinkö minäkin?
Kiinnostus paastoamiseen kasvoi ja päätimme kokeilla miltä paastoaminen tuntuu ja millaisia vaikutuksia sillä on yleiseen olotilaan. Heikin työhöntulotarkastuksessa lääkäri vast'ikään hämmästeli hurjan hyviä veriarvoja, jotka ovat siis myyttisten heimokansojen tasolla. Ja lääkärillä oli sen verran reippaasti ikää, että niitä veriarvoja on tullut nähtyä suuntaan jos toiseen. Karu ja alkukantainen elämä pakettiautossa, paljon liikuntaa, niukasti ravintoa ja ruokaa vain silloin kun on nälkä, on siis tervehdyttänyt kehoa. Oma huoleni paaston suhteen on pieni kokoni ja vähäinen rasvan määrä kehossa - en välittäisi juuri pudottaa painoa. Tämän vuoksi en aio, enkä voi, kirjoittaa paaston vaikutuksista laihduttamisen tai painonhallinnan tukena. Sen verran sohaisen kuitenkin muurahaispesää, että omasta mielestäni laihduttajien tulisi ensin laittaa perusteet (elämäntavat) kuntoon ja vasta sitten harkita paastoa.
Useissa paastoa koskevissa lähteissä suositellaan vesipaaston sijaan mehupaastoja. Näin päivittäinen kalorimäärä jää usein alle 400, mutta paastovaikutus saadaan kuitenkin aikaan. Omaksi ylärajaksi päätin asettaa paaston ajaksi 600 kCal ja paastopäiviä pidän 4-5. Kasvis- ja hedelmämehujen lisäksi syön lounaaksi kevyen kasvissosekeiton, jonka olen maustanut yrteillä ja ripauksella merisuolaa. Ennen paastoa syön neljä päivää hyvin kevyesti kasvisruokaa. Paaston jälkeen on pari kevyttä siirtymäpäivää takaisin kiinteään ruokaan. Koska paaston aikana elimistön aineenvaihdunta hidastuu, olen arvioinut menettäväni lopulta hyvin vähän lihas- ja rasvamassaa. Paino oletettavasti tippuu jonkin verran, koska katabolisen tilan aikana elimistöstä poistuu paljon nesteitä, mutta suuri osa tästä painosta palaa onneksi takaisin paaston jälkeen. Itseasiassa pienen kokoni ja hyvin matalan perusaineenvaihdunnan vuoksi voin myös toisaalta olettaa, että paasto ei ole minulle niin rankka kuin sellaiselle henkilölle, jonka perusaineenvaihdunta on jo lähtökohtaisesti paljon korkeampi.
Paasto ja kiipeily?
Tämähän oli heti toinen huolen aiheeni pienen painoni jälkeen. Voinko kiivetä? Kestääkö hermo? Meneekö kantti? Alanko pelkäämään ja jännittämään?
Aion myös paaston aikana kiipeillä, mutta vähentää määrää. Satunnainen keventely on tällaiselle lihasjumeihin taipuvalle kropalle ihan hyvästä muutenkin. Vinyasa-joogat korvaan mahdollisesti kokonaan yin-joogalla ja venyttelyllä riippuen energisyydestä ja omasta olotilasta. Pidän paaston aikana päiväkirjaa ja palaan asiaan liikunnan harrastamisesta paaston aikana myöhemmin.
On sanomattakin selvää, että ihmisen suhde ruokaan tällaisessa länsimaisessa yltäkylläisyydessä kieroutuu. Kuka tahansa voi sen nähdä, jos vähän katselee ympärilleen tai vilkaisee vieressä jonottavan - tai omaa - ostoskärryä. Ruoka on harrastus ja intohimo, sitä mässäillään ja ylensyödään. Fitness-wannabet ja juttagustafsbergit syövät vähän ja jatkuvasti, jottei aineenvaihdunta pääse hidastumaan. Ja sitten on sekalainen ryhmä terveysintoilijoita, joihin itseni varovaisesti luen. Jos ajatellaan ihmisen historiaa, on paastoaminen pikemminkin luonnollista kuin luonnotonta. Ihminen on vuoroin elänyt niukkuudessa ja vähällä ravinnolla ja sitten taas nauttien saaliista ja luonnonantimista, siis ravinnosta. Elimistö on tottunut luonnolliseen paastoamiseen, mutta onko paastolla myös jokin muu tärkeä tehtävä, kuin vain hengissäpitäminen?
 |
Monissa paastoamista koskevissa kirjoituksissa puhutaan paaston puhdistavista vaikutuksista, mutta samaan hengenvetoon todetaan, ettei tällaista ole länsimainen lääketiede kyennyt osoittamaan. On tietysti paljon asioita joita länsimainen lääketiede ei tunnista tai pysty osoittamaan. Tämä tuntuu pitävän kutinsa ainakin sellaisissa asioissa, jotka eivät saa lääkeyhtiöiden kassaa kilisemään. Kuitenkin Ylen Tiededokumentissa osoitettiin mielenkiintoisia viitteitä siitä, että esimerkiksi syöpäsolut eivät viihdy ympäristössä, jossa glykogeenia on niukasti saatavilla, kuten paastoaineenvaihdunnan aikana. Myös erilaisissa enemmän tai vähemmän luotettavissa lähteissä puhutaan paaston selektiivisestä kataboliasta, joka on voimakkaimmillaan paaston toisen ja kolmannen päivän aikana. Tällä tarkoitetaan, että paastossa keho hajottaa energiakseen kuolleita ja sairaita soluja, kuona-aineita ja muuta moskaa, myös lihaksiakin, säästäen elintärkeitä sisäelimiä. Neljännestä päivästä eteenpäin keho alkaa sitten paahtamaan pääasiassa läskiä. Paastosta kiinnostuneet voivat hankkia tietoa asiasta itsenäisesti ja blogautukseni suhteen toimin reilun savolaisesti: vastuu siirtyköön kuulijalle (lukijalle tässä tapauksessa).
Pystyisinkö minäkin?
Kiinnostus paastoamiseen kasvoi ja päätimme kokeilla miltä paastoaminen tuntuu ja millaisia vaikutuksia sillä on yleiseen olotilaan. Heikin työhöntulotarkastuksessa lääkäri vast'ikään hämmästeli hurjan hyviä veriarvoja, jotka ovat siis myyttisten heimokansojen tasolla. Ja lääkärillä oli sen verran reippaasti ikää, että niitä veriarvoja on tullut nähtyä suuntaan jos toiseen. Karu ja alkukantainen elämä pakettiautossa, paljon liikuntaa, niukasti ravintoa ja ruokaa vain silloin kun on nälkä, on siis tervehdyttänyt kehoa. Oma huoleni paaston suhteen on pieni kokoni ja vähäinen rasvan määrä kehossa - en välittäisi juuri pudottaa painoa. Tämän vuoksi en aio, enkä voi, kirjoittaa paaston vaikutuksista laihduttamisen tai painonhallinnan tukena. Sen verran sohaisen kuitenkin muurahaispesää, että omasta mielestäni laihduttajien tulisi ensin laittaa perusteet (elämäntavat) kuntoon ja vasta sitten harkita paastoa.
Useissa paastoa koskevissa lähteissä suositellaan vesipaaston sijaan mehupaastoja. Näin päivittäinen kalorimäärä jää usein alle 400, mutta paastovaikutus saadaan kuitenkin aikaan. Omaksi ylärajaksi päätin asettaa paaston ajaksi 600 kCal ja paastopäiviä pidän 4-5. Kasvis- ja hedelmämehujen lisäksi syön lounaaksi kevyen kasvissosekeiton, jonka olen maustanut yrteillä ja ripauksella merisuolaa. Ennen paastoa syön neljä päivää hyvin kevyesti kasvisruokaa. Paaston jälkeen on pari kevyttä siirtymäpäivää takaisin kiinteään ruokaan. Koska paaston aikana elimistön aineenvaihdunta hidastuu, olen arvioinut menettäväni lopulta hyvin vähän lihas- ja rasvamassaa. Paino oletettavasti tippuu jonkin verran, koska katabolisen tilan aikana elimistöstä poistuu paljon nesteitä, mutta suuri osa tästä painosta palaa onneksi takaisin paaston jälkeen. Itseasiassa pienen kokoni ja hyvin matalan perusaineenvaihdunnan vuoksi voin myös toisaalta olettaa, että paasto ei ole minulle niin rankka kuin sellaiselle henkilölle, jonka perusaineenvaihdunta on jo lähtökohtaisesti paljon korkeampi.
Paasto ja kiipeily?
Tämähän oli heti toinen huolen aiheeni pienen painoni jälkeen. Voinko kiivetä? Kestääkö hermo? Meneekö kantti? Alanko pelkäämään ja jännittämään?
Aion myös paaston aikana kiipeillä, mutta vähentää määrää. Satunnainen keventely on tällaiselle lihasjumeihin taipuvalle kropalle ihan hyvästä muutenkin. Vinyasa-joogat korvaan mahdollisesti kokonaan yin-joogalla ja venyttelyllä riippuen energisyydestä ja omasta olotilasta. Pidän paaston aikana päiväkirjaa ja palaan asiaan liikunnan harrastamisesta paaston aikana myöhemmin.
Kiitos tästä infopläjäyksestä! Aion kyllä ehdottomasti katsoa tuon dokumentin tänä viikonloppuna, sen verran alkoi paaston puhdistavat vaikutukset kiinnostamaan. Paastosta tulee itselleni mieleen sekä fyysisesti että etenkin henkisesti puhdistava vaikutus, ja siksi se kiinnostaisi. Mitä mieltä olet, kannattaako perusterveen ihmisen paastota jonkin verran stressaavassa elämäntilanteessa vai jättää homma suosiolla kevyempään ajankohtaan, ja kuinka monta päivää mehupaastoa on suositeltava määrä?
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti katsoa dokumentti ja lukaista vaikka joku kirjakin.
VastaaPoistaAika usein suositellaan hiljentymistä ja sellaista rauhallista menoa paaston ajaksi. Itselläni on töissä ollut normikiireistä, maanantai oli todellinen koettelemus toisella keventelypäivällä, kun vähän kaikki meni mönkään. Itse koen, että on ollut ihan hyvä yhdistää paasto normaaliin arkeen, jotten ihan koko ajan ajattele paastoon liittyviä asioita ja on muutakin tekemistä. Siihen tietysti kannattaa varautua, että töitä ei pysty tekemään ihan normaalisti, sillä ajatus väkisinkin harhailee välillä. Toisaalta hiljentyminen ja rauhoittuminen olisi voinut olla myös ihan hyvästä, varsinkin kun sellainen on itselleni touhukkaana ihmisenä vaikeaa. Paasto ei lopulta ole fyysisesti vaikeaa, mutta henkisesti se vaatii kyllä, joten jos yhtään epäilyttää, niin varmasti kannattaa ajoittaa rauhallisempaan ajankohtaan ja mielellään lämpimämpään (on kylmännyt aika paljon!).
Mehupaaston pituudeksi on monesti suositeltu viikko ja ensimmäistä kertaa paastoaville 4-5 päivää. Tähän päälle tulee tietysti keventely ennen paastoa ja parin päivän siirtyminen kiinteään ruokaan. Eli 1-2 viikkoa siinä vierähtää kaikkiaan.