Kiipeilyvuosi 2013

Nyt kun vuosi on virallisesti ohi, on kiva kurkata menneeseen vuoteen. Vuosi 2013 oli ennen kaikkea henkisen kasvun vuosi; tuli nähtyä, koettua ja elettyä paljon epämukavuusalueella ja jatkuvasti haastaen omia rajoja. Kiipeilyn kannalta vuosi oli antoisa. Sisäistin kiipeilyssä jonkin olennaisen mentaliteetin, kun vihdoin onnistuin rikkomaan suurimman rajoitteeni eli putoamiseen liittyvän pelon, jolloin jännitystasoni laskivat merkittävästi ja sain pään pysymään kutakuinkin kasassa. Tuntuu hyvältä liikkua kalliolla, keskittyä liikkumiseen, hengittämiseen, fiiliksiin, kun takaraivossa ei jatkuvasti tao ajatus siitä, että missä se edellinen varmistus on ja että tipunko nyt vai kohta.

Tammikuu
Joulukuussa aloitetut reissusuunnitelmat vahvistuvat. Liidipää ei ole kunnossa, joten on viimeinen hetki alkaa työstämään henkistä kanttia kiipeilyssä. Aloitan aktiiviset putoamistreenit. Jännitän ja stressaan paljon, mutta pidän mielessäni palkkion.

Helmikuu
Liidit alkavat kulkemaan. Sisäfläshit ovat edelleen hieman epävarmoja, mutta satunnaisia 6b ja jopa 6b+ reitti menee fläshinä (omasta mielestäni sisällä ei pysty saittaamaan, koska otteita ja muuveja on pääasiassa aika helppo lukea).

Maaliskuu
Asunto myyty, retkeilyauto ostettu. Buukkaamme lipun Finnlinesille Rostockiin. Tyhjennämme asuntoa, paljon tavaraa menee lahjoitukseen, osa varastoon. Pakua rakennetaan viikon ajan aamukasista iltakasiin. Vihdoin auto on valmis, ensimmäisenä aamuna akut on tyhjänä (koska unohdimme ottaa jääkaapin irti pistokkeesta ja 12V virralla se käy koko ajan, vaikkei olekaan varsinaisesti päällä), lataamme generaattorilla akut täyteen ja lähdemme matkaan. Kaksi yötä Finnlinesilla on tylsän puuduttavia, Saksassa sataa lunta. Yövyimme matkalla kolme yötä, kunnes saavuimme Lleidaan.

Tästä se lähti.

Ja tällanen siitä tuli.

Viimeinen aamu Suomessa.

Huhtikuu
Viihdymme Espanjassa niin hyvin, että viisi viikkoa vierähtää huomaamatta. Kalliolla kiipeäminen jännittää ja kiipeän vielä paljon yläköydellä. Suurin osa liideistä on redpointteja ja yritän ja onnistun myös tekemään muutamia helppoja onsaitteja. Sanan varsinaisessa merkityksessä projektoin ensimmäisiä projektejani. Työstän kolme päivää 7a+ reittiä ja lähetän neljäntenä, pienenpieniä otteita, monopoketteja, slouppereita. Viagraa (6b+ 32m) työstän kahtena päivänä. Vertti tekninen alku on itselleni hankala, jonka jälkeen alkaa negatiivinen ja pumppaava kahvaralli päättyen kruksiin kulmanylityksessä ja sen jälkeen kruisaillaan viitisen metriä ankkurille. En onnistu kruksissa, vaikka kuinka yritän. Se oli ihan lähellä. Lähdemme kohti Ranskaa ja seuraavana päivänä itkettää. Olisin tavallaan halunnut jäädä Espanjaan, tulevat asiat yht'äkkiä jännittävät.

Vihdoin Espanjassa. 

Viagra 6b+ ja Heikki korkkasi palkinnoksi Tonicia (ilman G:tä).

Toukokuu
Huhtikuun lopulla päädyimme hetken mielijohteesta Marseillessa lautalle kohti Sardiniaa. Suuntaamme Cala Gononeen ja tapaamme sattumalta kaltsilla Akin. Aki ja Heikki projektoivat 7a:ta Biddiriscottaissa. Reitti oli itselleni liian vaikea ja kahdessa ensimmäisessä jatkossa roikuttujen hetkien jälkeen luovutan. Liidaan Sardiniassa muutaman 6a:n ja yhden 6b:n ja olen suorituksiin tyytyväinen. Kahden viikon jälkeen lähdemme Korsikalle. Saittaan ensimmäisen 6a:ni graniitilla ja työstän 6c+ kaksi päivää ja kolmantena onnistun lähettämään reitin. Jatkamme matkaa lautalla Nizzaan ja sieltä Annotiin. Annotissa sataa viisi päivää lähes putkeen. Ensimmäisenä päivänä ja yhtenä välipäivänä pääsemme hieman boulderoimaan. Jatkamme matkaa Orpierreen. Kiipeämme todella hienon La grotte 5c multipitchin. Aloitan tosissani harjoittelemaan onsaittaamista ja pusken peloista huolimatta eteenpäin ja teen muutamia putoamisharjoituksia.

Sardinian satumaiset rannat.

Heikki Biddiriscottailla projektoimassa 7a:ta.

Anna miehelle kamera....

Korsika & Scurnachjione 6c+:n alkukahvoilla.

Heikki kans.

Korsikan "suuri salaisuus".

Kesäkuu
Orpierren huonot säät kismittävät ja päätämme lähteä Finale Ligureen. Finalessa paistaa aurinko ja vietämme ensimmäisen päivän biitsillä. Fiilis nousee. Kiipeilykin alkaa kulkemaan, otan paljon putoamisharjoituksia ja kohta onsaittaan useita 6a, 6a+ reittejä, joita kallioilta löytyy vierivieressä. Fläshään ensimmäisen 6b:n. Kiipeilyyn löytyy aivan uusi rentous, en jännitä lainkaan, jalat toimivat, nautin kiipielystä ihan uudella tavalla. Tiukin suoritus on 6b+. Finalessa en juurikaan projektoinut, koitin reittejä maksimissaan kaksi kertaa, jonka jälkeen siirryin eteenpäin. Nautin siitä, että uskallan saitata reittejä.

Annot ja sadejakson välipäivä.

Orpierre.

Finale Ligure, reitin siivoaminen negalla, vika (alin) jatko irti ja kiikkumaan :)

Heinäkuu
Heinäkuussa käymme Val di Mellossa, jossa kiipeämme multipitch trädiä, sporttia, yhden köyden sporttia ja boulderia. Mello on ihana paikka ja viihdymme siellä hyvin. Boulderissa mantteloinnit ja toppaukset pelottavat, mutta löydän muutaman hyvä projektin, jotka onnistun toppamaan ja pelkojen selättämisestä tulee hyvä fiilis. Jatkamme matkaa ja käymme Zoiassa kiipeämässä serpentiinikivellä. Heikki varmistaa ja jatkan saittiharjoituksia saittaamalla muutamat 6a ja 6a+ reitit. Zoiassa on pääasiassa sporttireittejä yli seiskan kiipeilijälle - todella upea paikka! Heinäkuun lopulla olemme jo Sveitsissä. Kiipeämme niin pitkiä kuin lyhyitä pulttireittejä ja boulderoimme.

Bouldermestoilla Val di Mellossa ei ollu yksinäistä.

Val di Mello / Val Masino.

Edelleen hymyilyttää, vaikka takana oli sellanen trädipuristus että. Ekalle 60 metrille Heikki sai kaksi piissiä & klippasi yhden pultin. Loppureitille piissejä meni enemmän, mut ei niitä liiaksi saanut. Onneksi reitti oli todella helppo. Trädiä släbillä, ei ehkä mun lempiyhdistelmä.

Ei aina oo kivaa.

Aurinkoinen Sveitsi, lasissa kuplavettä.

Tää ei ollut muovilehmä, mut auringonpaiste on edelleen aitoa :)

Elokuu
Elokuussa vietämme reilu kaksi viikkoa Chamonix'ssa ja sairastan kovaa kuumetta viisi päivää, jolloin pääasiassa sataa. Kun hyvät säät alkavat, kiipeämme paljon multipitch-reittejä, huiputamme L'Indexin, ja kiipeämme Breventin klassikon Frison-Rochen 6a. Lisäksi boulderoin paljon. Sveitsin puolella kiipeämme Saas Grundissa ekan kolmetonnisen Jägihornin 3206m Alpendurst V (4c) reittiä pitkin. Heikki trädittää Italian puolella Cadaresessa ekan 6b trädinsä toisella yrkällä ja Sveitsissä Simplon dorfissa kiipeämme molemmat Viper 6c:n. Harjoittelen reittiä muutaman kerran ja seuraavana päivänä lähetän reitin ykkösellä. Fiilis on mitä mainioin.

Elokuun 1. ja Sveitsin itsenäisyyspäivän viettoa.

Maisemat Midiltä katsottuna oli ihan kohdillaan.

Ei ne Chamonix'n maisemat huonot olleet muualtakaan katsottuna.

Pulterihommissa.

Takana eka 3-tonninen.

Cadarese & Classica 6b trädi.

Syyskuu
Ajamme Itävaltaan ja kiipeämme pari päivää Ötztalissa. Siirrymme Zillertaliin ja kiipeämme Ewige Jagdgrundessa ja boulderoimme paljon. Ekaa kertaa boulderoin siten, että mulla on topo. Eli tiedän reitit ja greidit. Boulderoin muutaman 6B+:n ja Schlitzwitzin 6C+ parilla yrkällä Ginzling Waldissa. Säät alkoivat olemaan sateisia ja kylmiä ja tähän oli hyvä päättää Euroopan reissu. Lähdemme kotia kohti ja pysähdymme Göteborgissa, jossa sataa. Buukkaamme lentoliput Salt Lake Cityyn ja loisimme appivanhempieni luona kaksi viikkoa. Löydämme kuin sattumalta itsellemme uuden asunnon ja kauppakirjat on allekirjoitettu kaksi päivää ennen lentoa SLC:yyn.

Itävalta & hellepäivä Ewige Jagdgrundessä.

Tänäänkään ei huvita.

Sweatheart 6A.

Rechtl 6B+. Toistin reitin kolme kertaa, et kiivetty on :)

Schlitz ohne witz 6B oli mulle liian vaikea, joten nykäsin variaation Schlitzwitz 6C+:n. Luulenpa, että tässä reitissä pieni koko oli eduksi. Kruksi meni ja hymyssäsuin mantteloimaan. Tähän oli hyvä lopettaa Euroopan turnee.

Lokakuu
Kuun alussa lennämme SLC:yyn ja lähdemme sieltä Moabiin. Kiipeämme Moabissa ja Indian Creekissä trädiä. Tai no minä yläköysittelen, koska mulla on surkea trädipää ja Heikki liidaa. Haluaisin itsekin trädittää, mutta pää kestää huonosti. Iloitsen kuitenkin, että Heikki pääsee nyt trädittämään ja on innoissaan. Puolitoista viikkoa aavikolla ja lähdemme kohti Idahoa tapaamaan ystävääni. Pysähdymme matkalla Maple Canyonissa. Lämpötila on nollassa, sormet jäätyvät, mutta fiilis on hyvä, kun pääsen vihdoin kunnolla köyden terävään päähän! Liidaan konglomeraatilla muun muassa kaksi pelottavaa ja napakkaa reittiä Zen Gardenissa (Zen Fen 5.9 ja Meet the Buddha 5.10a), pulttiväli hieman hirvittää, mutta pää kestää hyvin. Tuntuu vapauttavalta ja ihanalta päästä liidaamaan. Idahossa tutustumme City of Rocksiin ja harjoittelen trädittämistä. Lähtiessämme taas itkettää. Reissu on nyt oikeasti ohi, edessä paluu Suomeen.

Testailin Moabin bouldereita. Autiomaassa pitää koko ajan tarkkailla ympäristöä, vastaan voi tulla kalkkarokäärme, skorpioni tai myrkyllinen hämähäkki. Yök.

Donelly Canyon Indian Creekissä. Seinä on ehkä sata metriä korkea. Kerro tämä sadoilla tai ehkäpä tuhansilla ja alkaa hahmottumaan paljonko vastaavia seiniä Indian Creekistä löytyykään... Lisää kuvia tulevassa Kiipeily-lehdessä.

Maple Canyonin konglomeraattia  reitillä The Big Kahuna 5.10b.

City of Rocks, Heikki & Fred Rasmussen 5.8.

Marraskuu & joulukuu
Suomessa odottaa arki ja töihin paluu. Yllättäen sisäkiipeily maistuu ihan hyvältä. Ainakaan sitä ei tarvitse jännittää. Boulderoin paljon. Käsissä on jotain vikaa, sillä ne ei kestä sisäkiipeilyä. Vähäisen rasituksen jälkeen sormista katoaa voima ja kädet vain aukeavat - oli kahva kuinka iso hyvänsä. Reitit tuntuvat vaikeilta ja kiipeän lähinnä todella helppoa. Tilanne käsien suhteen paranee joka kerta ja greidit alkavat nousemaan, mutta kiipeän pääasiassa 6a-6b reittejä niin köydellä kuin boulderissa. Vuosi päättyy lepoviikkoihin, hoidan kroppaa kuntoon, käyn urheiluhierojalla, joogaan paljon ja rentoudun.

Siinä se taas joogaa ja galaksit räjähtää!