Kiipeä kuin nainen

Senkus laitat, ne on sun mielipiteitäs ja lukijat voi sit haukkuu sut jos haluaa, vastasi Heikki, joka toimii yleensä mun juttujen raatina ennen julkaisua, kysymykseeni että kehtaanko nyt julkasta tän jutun vai en? Ja mä kysyn mielipiteitä mieheltä, joka siirtyy vastauksensa jälkeen tyytyväisenä sohvannurkkaan pelaamaan Angry Birdsia kännykällä. Tähän vaan totesin yksikseni hihitellen, että eihän tää maailma nyt niin vakava paikka ole, joten antaa mennä!

Kiipeä kuin nainen

Niitä näkee aina välillä. Naisia ja miehiä. Sellaisia, jotka liikkuvat seinällä hiiren hiljaa, kevyesti, liikkeiden sulaessa soljuvaksi virraksi, kaikki näyttää niin helpolta - silloinkin kun he epäonnistuvat. Näillä kiipeilijöillä on voiman ja liikkuvuden lisäksi eittämättä paljon jalkatekniikkaa, jota ei aina edes huomaa, sillä kokonaisuutena se liikehdintä näyttää niin sulavalta. Joskus pysähdyn, katson, analysoin ja ennen kaikkea ihailen tällaista liikkumista. Ja yritän ottaa oppia niiltä, jotka näyttävät syntyneen kitkakengät jalassa.

Valitettavasti kuitenkin edistyneilläkin kiipeilijöillä näkee välillä käsittämättömän huonoa tekniikkaa, jalkoja paukutetaan seiniin, jalkatyö on epätarkkaa ja/tai alaraajojen liikkuvuus on huonoa. Tämä tuntuu olevan valitettavan yleistä etenkin miespuolisilla ylävartalon lihaksistolta hyvin kehittyneillä miehillä. Onkohan kukaan koskaan sanonut heille, että sun jalkatekniikka on surkeaa? Sen sijaan, että he pyrkisivät kehittämään lisää voimaa kampustelemalla 45 asteen hänkillä, keskittyminen jalkatekniikan hiomiseen toisi tuloksia paljon nopeammin.

Se mikä lopulta erottaa edistyneen kiipeilijän huippukiipeilijästä on usein jalkatekniikka. Ei, ei meidän kaikkien todellakaan tarvitse haluta huippukiipeilijöiksi, saati keskinkertaisiksi sellaisiksi. Miks pitäis? Mutta mieti miltä se tuntuu kropassa, kun on tilaa liikkua, liike sulaa seuraavaan, etenet liike liikkeeltä ylöspäin, kevyesti? Se tuntuu hyvältä ja juuri siksi suurin osa kiipeää - koska se liikkuminen kalliolla tai seinällä tuntuu hyvältä, oli se greidi 5c, 6c tai 7c. Ja miksei se voisi tuntua vähän paremmalta, kun kropassa on tilaa liikkua eikä se vastusta liikettä, vaan toimii mielesi kanssa samalla aallolla?

Monilla aloittelijoilla on ainakin propsit kunnossa - tiukat ja agressiiviset kengät kuuluu asiaan, mutta pitäishän se manuaalikin lukea. Mitä niillä kengillä tekee, jos niitä ei osaa käyttää, ei siis osaa käyttää jalkojaan? Niillä samoilla kengillä ja kaupan päälle kaikenlaisilla slippereillä ja perustossuilla on kiivetty reittejä, joita minä ja moni muu ei uskalla edes haaveilla kiipeävänsä.

Mistä tietää, että jalkatekniikassa on parannettavaa? 

• Et pysy jalitsuilla, joita muut käyttävät sujuvasti
• Kiipeillessä hakkaat jalkoja seinään (muista kuunnella miltä kiipeilysi kuulostaa!)
• Valitset pienen tai keskikokoisen jalkaotteen sijaan mieluummin ison otteen, vaikka se tarkoittaisi pidempää kurotusta tai voimallisempaa muuvia

Omaa jalkatekniikkaa kannattaa aktiivisesti analysoida itse tai kaverin kanssa. Muista katsoa alas, jotta voisit päästä ylöspäin. Opettele astumaan otteille tarkkaan ja oikein kerralla, kolistelematta seinää, siispä kuuntele miltä kiipeilysi kuulostaa ja yritä kiivetä äänettömästi. Kuuntelulla on toinenkin hyvä puoli: se auttaa keskittymään. Laita jaloille painoa - paino saa kumin "tarttumaan" otteeseen: ilman painoa ei ole kitkaa, jolloin voi käydä juuri niin kuin pelkäsit eli jalka lipeää. Opettele aktiivisesti erilaisia jalkatekniikoita ja hyödyntämään momenttia. Seuraa ja opi kokeneemmilta. Luin eräästä artikkelista, että mieskiipeilijöiden kannattaisi ottaa oppia naisilta: koska naiskiipeilijät ovat lyhyempiä ja ylävartalon lihaksistolta heikompia kuin miehet, he joutuvat panostamaan enemmän tekniikkaan kehittyäkseen kiipeilijöinä.

Ja muuten ulkonahan on paljon hienoja reittejä, joista löytyy pelkkiä "jalkaotteita", tällöin ei käsillä kiskota kahvoista vaan jaljatekniikka on olennaista ja käsiä käytetään lähinnä tasapainotteluun. 

Toinen osa jalkatekniikkaa löytyy jalkojen, etenkin lonkan, liikkuvuudesta. Lonkkaa avaamalla ja lonkan lihastyöllä kiipeilijä saa vedettyä vartalon lähemmäs seinää, jolloin painopiste siirtyy voimakkaammin jalkojen päälle. Tuloksena tehokkaampaa kiipeilyä, kun käsivoimia säästyy. Lisäksi useissa erilaisissa muuveissa, korkeita jalannostoja seuraavissa keikautuksissa ym. on ehdottoman hyödyllistä, että lonkissa on laaja liikkuvuus sekä voimaa.

Liikkuvutta ja venyvyyttä voi harjoitella kiipeilyn yhteydessä. En näkisi kuitenkaan huonona vaihtoehtona kehonhuollollista venyttelyä, yin- tai hathajoogaa (tai mitä tahansa joogaa). Joogan henkisiä harjoituksia on hyvä siirtää myös kiipeilyyn: hengityksen ja liikkeen rytmi, rauhoittuminen, keskittyminen ja mielen rentoutuminen haasteen edessä. Jooga, kuten kiipeilykin, on aina ihana hetki täysin omaa aikaa. No kiipeily usein yhteistäkin, mutta siellä terävässä päässä ollaan aina yksin omien ratkaisujen ja oman sisäisen maailman, pelkojen, toiveiden ja tunteiden kanssa.

Tässä pari hyvää pätkää Youtubesta. Ensimmäinen video on rentouttava lonkkaa, takareisiä ja alaselkää venyttävä hathajooga, jossa venytellään rauhallisesti hengityksen rytmissä. Toinen video on reilu tunnin flow-jooga, joka keskittyy niin ikään lonkan avaamiseen, jalkojen ja selän venyttämiseen, se sisältää ihania kiertoja sekä tasapainoliikkeitä.