Paaston jälkeisiä ajatuksia
Olo oli kaamea, nälkä mouri vatsassa, päässä jyskytti ja hapan greippimehu tuntui aiheuttavan välittömän refluksin. Muistikuvat ensimmäisestä paastostani on kamalat. Repsahdin heti greippimehupaaston toisena päivänä. Heitin hanskat tiskiin ja päätin, etten enää koskaan yritä paastoa. Jätetään ne paastot ituhipeille ja uskiksille.
Tässä sitä nyt oltiin 12 vuotta myöhemmin ja päätökset pyörretty. Paastoon siirryin kolmen kevyen kasvispainotteisen päivän jälkeen ja paastosin kaikkiaan kolme päivää ja neljäntenä söin jo kiinteitä. Tarkoitus oli paastota neljästä viiteen päivään, eikä tavoite ihan toteutunut. En kokenut voimakkaita paasto-oireita, vaikka tunsin jonkin verran väsymystä ja voimattomuutta, välillä flegmaattisuutta, mutta pääasiassa olo oli pirteä ja energinen. Toisaalta en myöskään kokenut voimakasta paastoeuforiaa. Kehon puhdistumisen, myrkkyjen poistumisen, sanotaan aiheuttavan paasto-oireita. Ehkä terveelliset ruokavalioni ja elämäntapani ovat pitäneet kropan keskimääräistä terveempänä ja puhtaampana? Ympäristöstä kulkeutuvilta rasvavarantoihin jämähtäviltä myrkyiltä on tosin kenen tahansa vaikea suojautua. Jääkarhuistakin löytyy perfluorioktaanihappoa, vaikkei ne kalojaan teflonpannuilla paistele.
Olo paaston aikana oli kevyt ja on edelleen sellainen lähes viikko paaston jälkeen. No mulla on yleensä aina kevyt olo, kun tota elopainoakaan ei hirveästi ole. Kasvojen iho tuntuu paremmalta ja puhdistuneelta. Liikkuminen paaston aikana ei houkutellut samoin kuin normaalisti, mutta liikkuminen kuitenkin nosti kehon lämpöä ja oli siksikin mukavaa. Kiipeilyssä laskin selkeästi kiivettävien reittien määrää, mutta intensiteetti pysyi hyvänä. Boulderointi sopi hyvin paaston kanssa, mutta köysitellessä palautuminen kesti pitkään ja huomasin selkeästi, että puhti oli poissa. Nopeasti paaston jälkeen energiatasot ja voimat palautuivat ja kiipeily kulki selkeästi paremmin kuin paastoa ennen.
Puhutaan sitten niistä epämukavista jutuista. Monissa lähteissä on suositeltu ennen paaston aloittamista glaubersuolan käyttöä suolen tyhjentämiseksi. Itse en uskaltanut moiseen lähteä vaan join pellavansiemenlimaa ja söin yön yli liotettuja luumuja liotusvesineen. Monet suosittelevat myös suolihuuhtelua, sillä se helpottaa oloa, kun paaston aikana ruoansulatuselimistön toiminta on pysähtynyt. Itse en kokenut minkäänlaista tarvetta huuhtelulle, enkä siis niitä tehnyt. Koska vatsa on mun kehon heikoin lenkki, en myöskään halunnut häiritä suolistomikrobitasapainoa huuhtelulla. Olin lukenut huuhtelulle vaihtoehtoisesta Salt Water Flushista, jolloin suoli "huuhdellaan" luonnollisella suunnalla, mutta en kokeillut tätäkään, kun en tuntenut sellaista tarvetta. Mielestäni on ihan hyvä harkita glaubersuolalle ja huuhteluille lempeämpiä ja luonnollisempia vaihtoehtoja.
Kaiken kaikkiaan paasto oli enemmän henkinen tutkimusmatka, mutta myös fyysinen puhdistautuminen. Suhtaudun paastoon nyt paljon avoimemmin mielin ja aion paastota jatkossakin - jos ja kun siltä tuntuu.
Tässä sitä nyt oltiin 12 vuotta myöhemmin ja päätökset pyörretty. Paastoon siirryin kolmen kevyen kasvispainotteisen päivän jälkeen ja paastosin kaikkiaan kolme päivää ja neljäntenä söin jo kiinteitä. Tarkoitus oli paastota neljästä viiteen päivään, eikä tavoite ihan toteutunut. En kokenut voimakkaita paasto-oireita, vaikka tunsin jonkin verran väsymystä ja voimattomuutta, välillä flegmaattisuutta, mutta pääasiassa olo oli pirteä ja energinen. Toisaalta en myöskään kokenut voimakasta paastoeuforiaa. Kehon puhdistumisen, myrkkyjen poistumisen, sanotaan aiheuttavan paasto-oireita. Ehkä terveelliset ruokavalioni ja elämäntapani ovat pitäneet kropan keskimääräistä terveempänä ja puhtaampana? Ympäristöstä kulkeutuvilta rasvavarantoihin jämähtäviltä myrkyiltä on tosin kenen tahansa vaikea suojautua. Jääkarhuistakin löytyy perfluorioktaanihappoa, vaikkei ne kalojaan teflonpannuilla paistele.
 |
| Käytiin tsekkaamassa Isatis. Tässä revitään staattista manttelia ilman jalkoja. Kova oli vääntö ja ähinä, mut eihän se eka muuvikaan menny. Isot propsit Isatikselle siitä, että kahvilasta sai ostaa banaania ja omenaa, jos omat eväät unohtuvat! |
Olo paaston aikana oli kevyt ja on edelleen sellainen lähes viikko paaston jälkeen. No mulla on yleensä aina kevyt olo, kun tota elopainoakaan ei hirveästi ole. Kasvojen iho tuntuu paremmalta ja puhdistuneelta. Liikkuminen paaston aikana ei houkutellut samoin kuin normaalisti, mutta liikkuminen kuitenkin nosti kehon lämpöä ja oli siksikin mukavaa. Kiipeilyssä laskin selkeästi kiivettävien reittien määrää, mutta intensiteetti pysyi hyvänä. Boulderointi sopi hyvin paaston kanssa, mutta köysitellessä palautuminen kesti pitkään ja huomasin selkeästi, että puhti oli poissa. Nopeasti paaston jälkeen energiatasot ja voimat palautuivat ja kiipeily kulki selkeästi paremmin kuin paastoa ennen.
Puhutaan sitten niistä epämukavista jutuista. Monissa lähteissä on suositeltu ennen paaston aloittamista glaubersuolan käyttöä suolen tyhjentämiseksi. Itse en uskaltanut moiseen lähteä vaan join pellavansiemenlimaa ja söin yön yli liotettuja luumuja liotusvesineen. Monet suosittelevat myös suolihuuhtelua, sillä se helpottaa oloa, kun paaston aikana ruoansulatuselimistön toiminta on pysähtynyt. Itse en kokenut minkäänlaista tarvetta huuhtelulle, enkä siis niitä tehnyt. Koska vatsa on mun kehon heikoin lenkki, en myöskään halunnut häiritä suolistomikrobitasapainoa huuhtelulla. Olin lukenut huuhtelulle vaihtoehtoisesta Salt Water Flushista, jolloin suoli "huuhdellaan" luonnollisella suunnalla, mutta en kokeillut tätäkään, kun en tuntenut sellaista tarvetta. Mielestäni on ihan hyvä harkita glaubersuolalle ja huuhteluille lempeämpiä ja luonnollisempia vaihtoehtoja.
Kaiken kaikkiaan paasto oli enemmän henkinen tutkimusmatka, mutta myös fyysinen puhdistautuminen. Suhtaudun paastoon nyt paljon avoimemmin mielin ja aion paastota jatkossakin - jos ja kun siltä tuntuu.
Kommentit
Lähetä kommentti