Ryhtiliike

Useiden viikkojen boulderointi ja reissun aikana kertyneet rasitteet, lepoviikoistakin huolimatta, ovat saaneet kehon ja erityisesti selän aika tukkoiseksi. Palautuminen on selkeästi ollut riittämätöntä. Yksi lepoviikko vaihtuu nyt kahteen, ihan ansaitusti.

Lepoviikon ohjelma (50/13):

Ma: 40 min punttisalilla: kiipeilyn antagonistit, core & liikkuvuusharjoitteita

Ti: 20 min aamujooga: kiertoja | noin 1,5 h kevyttä köysikiipeilyä: 7 lyhyttä (max 15m) liidiä rauhallisella tahdilla greideillä 5a-5c ja pitkillä palautumisilla

Ke: 15 min rentouttava aamujooga | 1h 30min urheiluhieronta: selkä, hartiat, olat ja vasen pohje

To: 15 min rentouttava aamujooga

Pe: 15 min energisoiva aamujooga

La: 30 min rentouttava aamujooga | 1h 30 min urheiluhieronta: selkä, hartiat, olat, niska | iltasauna

Su: 1h 45 min rentouttava ja venyttävä jooga

Kevyttä liikuntaa kertyi 5,5 tuntia painottuen kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen.

Lepoviikon sain mukavasti sovitettua viikolle, jolla muutenkin oli paljon tekemistä, kuten kahdet pikkujoulut (päihteettömästi), veljeni perheineen tuli yövieraaksi, käly ja lankomies tulivat vierailulle, tehtiin vihoviimeiset muuttokuormat varastosta ja uusi sohvamme saapui. Siinä riitti tohinaa ilmankin.  

Kiipeilijälle tyypillisiä triggerpisteitä ja niiden heijastealueet.

Triggerpisteet & hierontaa

Hieroja löysi selästä muutamia triggerpisteitä, joista yksi aktiivinen on selkeän kivulias voimakkaine heijastuksineen. Selän, hartioiden, olkien ja niskan lihakset ovat kaikissa kerroksissa jäykät ja rutisevat. Kiipeilijälle tyypillisesti lavanlähentäjät (trapezius ja rhomboid), alemmat lapalihakset (infraspinatus) ja kolmipäiset hartialihakset (musculus deltoideus) olivat tukossa. Myös leveässä selkälihaksessa (latissimus dorsi) oli kireyttä. 

Muita kropan osia ei juuri ehdittykään käsittelemään, joten alkavalle viikolle on buukattu kahdelle päivälle kummallekin 1h 30min urheiluhierontaa ja selän käsittelyä jatketaan. Jossain vaiheessa varmaan päästään avamaan muitakin paikkoja.

Ryhtiliike

Lavankohottajien (levator scapulae) jatkuvan jäykkyyden, joka on johtanut alueen krooniseen iskemiaan, hapenpuutteeseen, syy selvisi yli kymmenen vuoden arvuuttelujen jälkeen: on opeteltava uusi ryhti, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Parempi kuitenkin nyt kuin eläkeikäisenä. Luulen että koulunpenkillä ja myöhemmin näyttöpäätteen edessä istuminen ovat johtaneet jatkuvaan lavankohottajien jännitystilaan. Jatkuvalla tarkoitan sitä, että jännitän kävellessä, seisoessa, jopa sohvalla löhöten hartioitani ylöspäin. 

Multa on varmaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja kysytty jännitänkö mä mun hartioita. Olen ollut ihan satavarma, että en jännitä. Itseasiassa olen ollut sitä mieltä, että mulla on erinomainen ryhti. Kas kummaa, olen tiedostamattani varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta jännittänyt lavankohottajia. Avainkysymys oli: "paleletko sä paljon?" En palele, mutta vähän myöhemmin huomasin, että jännitän hartioita aivan kuin palelisin. Nyt kun tiedostaen yritän pitää hartiat mahdollisimman rentoina, tuntuu kuin lysähtäisin kasaan. Mielikuva taitaa olla vain päässäni, sillä uudella ryhdillä pääni ei tilttaa enää sitä vähäistäkään määrää eteen ja ryhti on itseasiassa parempi. Takana on viisi päivää uutta ryhtiä ja edessä lukuisia päiviä siihen, että sisäistän uuden ryhtini.

Lepoviikko täyttyi nopeasti kaikenlaisesta aktiviteetista ja puuhasta. Tein mm. kotimme käytävälle kuvakollaasin reissukuvista. Käsittelin kuvat photarilla seepiaksi (tilasin Ifolorilta) ja ostin pienen läjän kehyksiä Ikeasta (Virserum ja Söndrum), ja matkaan lähti myös Hemnes -kenkäkaappi, jonka maanantai-illan iloksi kokosin.