Chamonix vol. boulderit

Pitäessämme leiriä lähellä Col des Montetsia huomasin aika ajoin metsänrajasta ilmestyvän kansaa sandwichit selässään. Ajatus jäi kutkuttamaan mieltä ja henkinen breikki pitkiltä reiteltä menis aika mukavasti pienen nysväämisen parissa... Ja bouldereille tulikin palattua uudelleen ja uudelleen.

Tienposken helppo halkeamaprobleema.

Bouldereille on lyhyt matka, alusta on miellyttävä ja maisemat kohdillaan.

Kivet oli isoja ja probleemia löytyi yhdeltä kiveltä jopa kolmattakymmentä. Tai ihan kuinka paljon haluaa itse varioida. Poikkaria, kanttia, halkeamaa, listoja, kahvoja, poketteja, släbiä, verttiä, negaa, manttelia, haikkaria.

Bulgen ylityksiä oli joka lähtöön. Tää jäi projektiksi.

Kruksimuuvi on napakka backstep. Hauska nega kahvaralli ja helppo toppaus.

Iisejä kahvoja. Meidän espanjalaisnaapuri krapulaisena pölähti myös paikalle pätemään. Lenkkareissa ja ilman pädiä tietty. Kokeili samoja kahvoja, tipahti jaloilleen ja lähestulkoon löi päänsä alla olevaan kiveen.

Hieno halkeamaprobleema. Heikki selvitti muuvit parilla yrkällä. Tätäkin se hispaani kävi hipelöimässä, mut tippui heti alun muuvilta selälleen kiven päälle. Kaveri on ehkä ennenkin tippunut jostain.

Tää on hienoin boulderi, johon olen ikinä törmännyt. 45-asteista negaa ja ensin poikkaroidaan alhaalla oikealta vasemmalle isoa ja terävää fleikkiä pitkin. Jalitsut on huonot ja maa lähellä. Poikkarin päässä käännytään ja poikkaroidaan kivi toiseen suuntaan yläreunaa vasemmalta oikealle (kuvan reunan ohi).

Tässä pieni koko oli eduksi. Persaus ei ota maahan kiinni niin helposti.

Tuplahuukki ja parit sheikkaukset ennen kääntöä. Homma tahtoi mennä vähän lekkeriksi.

Vielä vähän huilia kätösille ja muutama mustikka suuhun.

Vielä viimeiset huukit.

Ja naps. Jalat maassa.