Valle de Abdalajis & Benahavis

Ajattelin turinoida meidän reissusta enemmänkin paikkakohtaisesti, joten blogautukset eivät välttämättä tule kronologisesti. Me harpottiin paikasta toiseen, toisissa tehtiin useampi vierailu, jotkut jäi aika lyhyiksi. Moni paikka jäi näkemättä, mutta odottaahan ne kalliot siellä. Tiedä vaikka kuluvana vuonna palattaisiin vielä takaisin mestoille.

Koska kalkkikiven taputtelusta on vierähtänyt puolisen vuotta aikaa, niin päätimme suunnata ensimmäisille kiikuille Valle de Abdalajikseen helpoille släbireiteille. En muistanutkaan, kuinka hankalia ne släbit onkaan, kokemuksen puutetta, mut kokemustahan ei tule kun kiipeämällä niitä släbejä. Tuntuu vaan turhauttavalta lähteä reissuun harjoittelemaan släbejä, kun hienoja vertikaaleja ja hänkkejä löytyy tikattavaksi. Ja reittejä / greidejä, joista voi ehkä haaveilla vain päiväunissaan.

Ennen kun luet eteenpäin, pieni varoitus. Tää blogautus on ihan yhtä tylsä, kuin kiipeilymesta itse. Olishan se nastaa päätyä aina niille hienoimmille mestoille, kiipeillä vaan hienoja reittejä, hienoissa maisemissa, hienoissa keleissä. Se kai aina on mielessä, kun lähtee reissuun, mut se ei koskaan mene niin. Mut jos kaikki olis aina hienoo, niin mitä tavoiteltavaa elämässä enää olisi? Tulisko musta vaan hemmoteltu kiukutteleva pikkukakara? Se antaa vähän nöyryyttä, kun kaikki adrenaliinipaukut on käytetty paikoin hengenvaarallisella lähestymisellä Benahaviksessa, yhdessä toisessa mestassa Malagan seuduilla, josta en aio kirjoittaa erikseen, mut jaan yhden foton. Sen pituinen se.

Benahavis.

Takaisin Abdalajikseen. Päivä oli kuuma, asteita yli 20. Pääsektori on etelään ja seinällä riittää aurinkoa. Ajettiin El Chorron kautta Abdalajikseen. Tähän kai pitäis laittaa foto siitä kuuluisasta Camino del Reystä, kuninkaantiestä, mut googlen kuvauhausta taitaa löytyä paljon parempia & enemmän.

Andalucian topo tiesi kertoa, että sektoreille osoittavat kyltit ovat häämäviä, eikä niitä kannata seurata; onpa hyvä, että ne espanjalaiset on tehneet näin hyvää taustatyötä topoa varten. Ajettiin kylän läpi, eikä otettu mitään tolkkua mistä meidän olis pitänyt kääntyä sektoreille, siis jonnekin oikealle... Kyltit me kyllä nähtiin ja niitä osattiin varoa, ne osoitti pohjoiseen vasemmalle. Pääsektorikin näkyy sille El Chorron ja Abdalajiksen väliselle tielle, tulomatkalla vasemmalla, vaikka topon mukaan ne pitäis olla eteläpuolella eli jäädä tien oikealle puolelle. Tutkailin topon karttakuvaa mietteliäänä.

Kaivoin esiin El Chorron topon, josko siitä löytyisi enemmän ohjeita. Kartta oli aika paljon huonommin piirretty ja vertailin karttoja keskenään. Ooho ups! Mitenkäs espanjalaisten omaan topoon, Andaluciaan, oli kartta keikahtanut päälaelleen, pohjoinen oli etelässä ja etelä pohjoisessa. Eipä se tunnu espanjalaisilla olevan niin nokonuukaa muutenkaan. Niin ja siis lopulta just kylttejä seuraamalla päästiin perille.

Etsi kuvasta virhe. Kysyisinkö tietä espanjalaiselta? Donde es....

Onhan se korkea, mut rikkonainen. Ja tarkkasilmäinen havaitsee kalliolta kiipeilijöitä. Tungos ei ollut ihan vielä pahimmillaan, mut trafiikkia riitti.

Mestoilla oli aika paljon tungosta, välillä jonoksi asti, fiilis oli vähän kuin Areenalla ruuhka-aikaan. Suurin osa kiipeilijöistä oli melko vasta-alkajia (no niin ollaan mekin että mitäs tässä keulimaan) tai tuonut kavereita kokeilemaan. Tassuteltiin muutama nelosen ja vitosen släbi ja meikä otti turpaan 4+ reitiltä. Mut pois ei voinut lähteä, ennen kuin reitti oli jallitettu. Jälkipuinnin tuloksena oli reitinlukuvirhe. Lähdin fläshäämään seuraten Heikin muuveja ja yritin tavoitella samaa otetta, johon Heikki nousi, mihin itse en ylettänyt, enkä lukenut oikealla puolellani olevia kahvoja. Katsoin vain sitä hemmetin kahvaa yläpuolellani. Me ollaan kiipeilijöinä kun yö ja päivä, toisiltamme voidaan kyllä oppia, mut pahimmat reitinlukuvirheet tulee pääasiassa aina, jos toinen lähtee flässäämään toisen perässä. Ja reitti muuten nöyrtyi lopulta naurettavan helposti.

Suurimmassa osassa reiteistä pultitus näytti olevan aika tiheää (no toisaalta myönnän, että helpot släbit voi olla kyllä aika kuumottavia, ei olis kiva raastautua johonkin hyllylle), lasittumaa löytyy ja ehkä tällä mestalla on kohdeyleisönsä, mut me ei kuuluta siihen. Lopulta auringon porotus kävi niin sietämättömäksi, että päätettiin vetäytyä mestoilta El Chorroon syömään.

Nälkävuoden pupua grillistä!