Mijas
Ennakkotietona Mijasista on tunkkainen, likainen, haiseva kiipeilymesta. Itse Mijas Pueblohan on erittäin viehättävä pieni kylä Fuengirolan yllä. Emme olleet pahimpana turistikautena liikkeellä ja kuitenkin kylä oli turistien valtaama. Tästä ja siitä seikasta, että kadunvarret ovat täynnä turisteille suunnattuja kojuja, huolimatta Mijas Pueblossa on jonkinlaista autenttisuutta, joka ainakin itseäni viehätti.
Kaikesta huonosta maineesta huolimatta Mijasin seinämillä kiikkuu jatkuvasti kiipeilijöitä, enemmän kai paikallisia. Olimme käyneet jo päiväkävelyllä kylässä, joten olimme kutakuinkin paikallistaneet sektoreiden sijainnin - ainakin sen kanjonin, sillä ylhäältä puistosta seurailimme paikallisten kränkkäystä pimeässä "kanjonissa" keskellä pulunsontaa.
Ensimmäinen vierailu kalliolle oli aivan nappisuoritus, kurvailimme autolla kylän valkoisten talojen reunustamien kapeiden kujien läpi, väistellen turisteja kyysääviä hevoskärryjä ja aaseja, paikallisia viettämässä siestaa kadunkulmilla ja keskellä katua maleksivia turisteja. Ohitimme pienen keskusaukion suihkulähteineen ja ravintolan kadulle pystytetyn terassin sinisine pöytineen ja valkoisine pöytäliinoineen. Seurasimme yksisuuntaista tietä, kunnes kurvasimme kylän toisella laidalla tiukan neulansilmän ja kauempana edessämme nousi puiston alla, valkoisten talojen takana sijaitsevat kallioseinämät - sektori Entrada Gratis (La Curva). Taustalla siintää Välimeri ja näky oli lupaava.
Ajoimme seinien ohi tallien luokse ja pysäköimme auton. Autosta noustessa meitä tervehti lapsuuden kesistä tutut tuoksut. Voi olla, että ilma on kaupunkilaisille liian sankkaa, mutta meille se tarkoitti kesää, kesälomia, paljaita varpaita, lehmän silkkistä turkkia ja sen värähtävää ihoa, kun kärpänen laskeutuu siihen kutittamaan, lämmintä tuoretta maitoa, heinikossa kirmaamista, hiekkadyyneillä juoksemista ja pulahtamista dyyniltä lampeen. Sektorien läheisyydessä sijaitsee siis hevos-/aasitalli ja tuoksut ovat sen mukaiset. Ihailimme hetken maisemia ja katselin pahaenteistä kylttiä, joka espanjankielellä oman tulkintani mukaan lupaili kenties 600 euron sakkoja... väärinpysäköinnistä? Mistä? Huikkailimme paikalliselle lantaaluovalle ukkelille, että OK? Hymyillen hän huuteli takaisin "No dinero, libre! Si!". Tämä ei ehkä ollut se varsinainen parkkipaikka, mutta asia näytti olevan ok. Parkkipaikkoja löytyy lisää kadunvarresta juuri ennen Entrada Gratis sektoria, jonne siis pysäköimme toisella vierailullamme.
Siirryimme kamppeinemme La Curvalle. Tämäkin sektori oli täynnä puluja. Tosin lannanhajusta ei tarvii enää välittää - ainakaan sopivalla tuulella. Otimme alkulämpäksi helppoa, greidi oli varmaan siinä nelosen tuntumassa. Jotenkin kiipeily oli todella vastenmielistä. Hieman lämpättyämme siirryimme katselemaan tarkemmin reittejä. Jostain syystä silmiini osui El Chorron toposta puuttuva negatiivinen reilu boulderkorkuinen lohkare, jossa negatiivisella syrjällä kulki kaksi reittiä. Mä en ole toistaiseksi vielä koskaan kiivennyt kunnon negaa ulkona. No ei tämäkään kunnon negaa ollut, sillä reitit olivat kovin lyhyitä, noin 7-8 metriä. Toisille lohkare on boulderi, mutta mulle kelpasi hyvin köysi - toisekseen ei olis kiva mätkähtää reitiltä asfaltille tai kivelle; ei meillä mitään pädiä ollut reissussa mukana. Ja lähempänä toppia putoaminen vois ollakin jo terveydelle haitallisempaa. Reitit oli onneksi merkattu, joten säästyttiin enemmiltä arvailuilta.
Me ihmettelimme aikamme kiveä ja kiven kyljeltä ihmetteli pulu meidän touhujamme. Olimme selvästi häiritsemässä pulujen siestaa ja jonkin ajan kuluttua ne taisi kyllästyä meidän papatukseen ja kolme pulua pyrähti kivenkolosta. Pulut pitivät pesää lohkareen släbillä puolella ja lisää kiveä tutkailtuani pidin hyvänä asiana sitäkin seikkaa, että valitsemillamme reiteillä ei liiemmin pulunkakkaa ja muuta sontaa näkynyt. Toki muutamasta kahvasta löytyi hieman maata, mut sehän nyt on ihan tavanomaista.
Ensimmäiseksi reitiksi valittiin Azótame con la goma del butano 6b (piiskaa minua butaanitahnalla), joka bouldergreidinä olis mun arvauksen mukaan 6A+. Heikki doggasi reitin ylös, tehtiin molemmat pari yrkkää harjoitellen muuvit yliksellä. Tää vaihe taisi mennä vielä ottaessa lämpöä kehoon, kun ne lämpät jäi noin muuten aika köykäsiksi. Ja sitten terävään päähän: reitti menikin multa heti ekalla liidillä.
Meidän toisella vierailulla mestoille kokeilimme vielä jyrkempää Esto no lo sube ni James Bond 6c. Vapaasti käännettynä "tätä ei lähetä edes James Bond". Olisko greidi ehkä sandbagi? No tästä meillä ei siinä vaiheessa ollut haisuakaan.
Doggauksen sijaan päätettiin viedä köysi toista reittiä ylös ja yliksellä harjoitella muuveja. Negan tahkoaminen yliksessä ei olekan ihan helppoa, varsinkin, kun greidi on meille vielä erittäin tiukka. Yliksellä köyteen tippuminen aiheutti aina villit heijarit. Muut sektorilla olijat ehkä höristivät korviaan, kun ensin kuului ähkäisy, aarrgghh, iiiikk ja sitten käkäkäkä... Jo muuveja treenaillessa huomasimme molemmat, että reitti ei ole menossa. Ei lähellekään. Vaikka muuveja pystyy tekemään jonkinlaisissa pätkissä, niin muuvien linkittäminen ja vielä klippaaminen olisivat ylivoimaista. Reissun jälkeinen googlesurffaus muuten päätyi UKC Logbookiin ja toiseen topoon, jossa greidiksi oli annettu 7a+. Pidimme reitillä vielä hetken hauskaa yliksellä ja siirryimme siitä Entrada Gratiksen lipan alle boulderoimaan kattoa.
Kaikesta huonosta maineesta huolimatta Mijasin seinämillä kiikkuu jatkuvasti kiipeilijöitä, enemmän kai paikallisia. Olimme käyneet jo päiväkävelyllä kylässä, joten olimme kutakuinkin paikallistaneet sektoreiden sijainnin - ainakin sen kanjonin, sillä ylhäältä puistosta seurailimme paikallisten kränkkäystä pimeässä "kanjonissa" keskellä pulunsontaa.
Ensimmäinen vierailu kalliolle oli aivan nappisuoritus, kurvailimme autolla kylän valkoisten talojen reunustamien kapeiden kujien läpi, väistellen turisteja kyysääviä hevoskärryjä ja aaseja, paikallisia viettämässä siestaa kadunkulmilla ja keskellä katua maleksivia turisteja. Ohitimme pienen keskusaukion suihkulähteineen ja ravintolan kadulle pystytetyn terassin sinisine pöytineen ja valkoisine pöytäliinoineen. Seurasimme yksisuuntaista tietä, kunnes kurvasimme kylän toisella laidalla tiukan neulansilmän ja kauempana edessämme nousi puiston alla, valkoisten talojen takana sijaitsevat kallioseinämät - sektori Entrada Gratis (La Curva). Taustalla siintää Välimeri ja näky oli lupaava.
Ajoimme seinien ohi tallien luokse ja pysäköimme auton. Autosta noustessa meitä tervehti lapsuuden kesistä tutut tuoksut. Voi olla, että ilma on kaupunkilaisille liian sankkaa, mutta meille se tarkoitti kesää, kesälomia, paljaita varpaita, lehmän silkkistä turkkia ja sen värähtävää ihoa, kun kärpänen laskeutuu siihen kutittamaan, lämmintä tuoretta maitoa, heinikossa kirmaamista, hiekkadyyneillä juoksemista ja pulahtamista dyyniltä lampeen. Sektorien läheisyydessä sijaitsee siis hevos-/aasitalli ja tuoksut ovat sen mukaiset. Ihailimme hetken maisemia ja katselin pahaenteistä kylttiä, joka espanjankielellä oman tulkintani mukaan lupaili kenties 600 euron sakkoja... väärinpysäköinnistä? Mistä? Huikkailimme paikalliselle lantaaluovalle ukkelille, että OK? Hymyillen hän huuteli takaisin "No dinero, libre! Si!". Tämä ei ehkä ollut se varsinainen parkkipaikka, mutta asia näytti olevan ok. Parkkipaikkoja löytyy lisää kadunvarresta juuri ennen Entrada Gratis sektoria, jonne siis pysäköimme toisella vierailullamme.
Siirryimme kamppeinemme La Curvalle. Tämäkin sektori oli täynnä puluja. Tosin lannanhajusta ei tarvii enää välittää - ainakaan sopivalla tuulella. Otimme alkulämpäksi helppoa, greidi oli varmaan siinä nelosen tuntumassa. Jotenkin kiipeily oli todella vastenmielistä. Hieman lämpättyämme siirryimme katselemaan tarkemmin reittejä. Jostain syystä silmiini osui El Chorron toposta puuttuva negatiivinen reilu boulderkorkuinen lohkare, jossa negatiivisella syrjällä kulki kaksi reittiä. Mä en ole toistaiseksi vielä koskaan kiivennyt kunnon negaa ulkona. No ei tämäkään kunnon negaa ollut, sillä reitit olivat kovin lyhyitä, noin 7-8 metriä. Toisille lohkare on boulderi, mutta mulle kelpasi hyvin köysi - toisekseen ei olis kiva mätkähtää reitiltä asfaltille tai kivelle; ei meillä mitään pädiä ollut reissussa mukana. Ja lähempänä toppia putoaminen vois ollakin jo terveydelle haitallisempaa. Reitit oli onneksi merkattu, joten säästyttiin enemmiltä arvailuilta.
Me ihmettelimme aikamme kiveä ja kiven kyljeltä ihmetteli pulu meidän touhujamme. Olimme selvästi häiritsemässä pulujen siestaa ja jonkin ajan kuluttua ne taisi kyllästyä meidän papatukseen ja kolme pulua pyrähti kivenkolosta. Pulut pitivät pesää lohkareen släbillä puolella ja lisää kiveä tutkailtuani pidin hyvänä asiana sitäkin seikkaa, että valitsemillamme reiteillä ei liiemmin pulunkakkaa ja muuta sontaa näkynyt. Toki muutamasta kahvasta löytyi hieman maata, mut sehän nyt on ihan tavanomaista.
Ensimmäiseksi reitiksi valittiin Azótame con la goma del butano 6b (piiskaa minua butaanitahnalla), joka bouldergreidinä olis mun arvauksen mukaan 6A+. Heikki doggasi reitin ylös, tehtiin molemmat pari yrkkää harjoitellen muuvit yliksellä. Tää vaihe taisi mennä vielä ottaessa lämpöä kehoon, kun ne lämpät jäi noin muuten aika köykäsiksi. Ja sitten terävään päähän: reitti menikin multa heti ekalla liidillä.
Meidän toisella vierailulla mestoille kokeilimme vielä jyrkempää Esto no lo sube ni James Bond 6c. Vapaasti käännettynä "tätä ei lähetä edes James Bond". Olisko greidi ehkä sandbagi? No tästä meillä ei siinä vaiheessa ollut haisuakaan.
Doggauksen sijaan päätettiin viedä köysi toista reittiä ylös ja yliksellä harjoitella muuveja. Negan tahkoaminen yliksessä ei olekan ihan helppoa, varsinkin, kun greidi on meille vielä erittäin tiukka. Yliksellä köyteen tippuminen aiheutti aina villit heijarit. Muut sektorilla olijat ehkä höristivät korviaan, kun ensin kuului ähkäisy, aarrgghh, iiiikk ja sitten käkäkäkä... Jo muuveja treenaillessa huomasimme molemmat, että reitti ei ole menossa. Ei lähellekään. Vaikka muuveja pystyy tekemään jonkinlaisissa pätkissä, niin muuvien linkittäminen ja vielä klippaaminen olisivat ylivoimaista. Reissun jälkeinen googlesurffaus muuten päätyi UKC Logbookiin ja toiseen topoon, jossa greidiksi oli annettu 7a+. Pidimme reitillä vielä hetken hauskaa yliksellä ja siirryimme siitä Entrada Gratiksen lipan alle boulderoimaan kattoa.
 |
| Kyllä sitä jotain turistishuvituksia pitää harrastaa. Jos joku ihmettelee meikäläisen ratsastusasentoa, niin voin sanoa, että toi metalli ei ole mitään ihan viileetä... No eipä ole ratsastajakaan. |
 |
| Sector La Raja & El Callejón Mijaksen kanjonissa. Etualalla menossa Espeluznuco 7b+. Näytti kovin helpolta? |
 |
| Azótame con la goma del butano 6b lähtee tosta valkoisten reittimerkkien vasemmalta puolelta. Normaali-ihmiset ylettyy hyvään alotuskahvaan suoraan - meikäläinen ottaa oikealla pinchin ja hyppää ensin vasemman huonoon kahvaan, siirtää oikean aloituskahvalle ja matsaa. Muutama muuvi ja reitti siirtyy tuohon pystysuoralle feissille. Esto no lo sube ni James Bond 6c (7a+) menee taempana vasemmalla lohkareessa. |
 |
| No ei ne maisematkaan hullummat olet. |
Mijas onkin sitten tuttu mulle..mutten ole kiivennyt siellä, vielä. Tosin gradet ovat kyllä mulle varmaankin liian kovat.
VastaaPoistaHienosti vedetty videolla.
Kiitos :) Lopusta editoin tosin "vähän" sheikkailuja pois, oli lyhyt, mut kova puristus, en ylhäällä meinannut saada kiinni edes läpikahvasta. Tuntu, että toi ekan hypyn jälkeinen hitonmoinen puristus huonosta ja liukkasta kahvasta vei jo puolet voimista :D Kyllä sieltä Mijasista vähän iisimpääkin löytyy. Itse en kokeillu kanjonin reittejä, siellä muistaakseni löytyy myös jotain 5c/6a reittiä.
Poista