Albarracinin kiikut

Kiipeilyn täytyy olla hyvää, jos saa itsensä niin juntturaan, että 90 minuutin selkähieronnan jälkeen hoipertelee oksu kurkussa kotiin sohvan pohjalle makaamaan loppuillaksi kärsien huimauksesta ja huonosta olosta. No ei se pelkästään ole kiipeilymäärien syytä, ne hotellin sängyt ja tyynyt ei vaan koskaan sovi mulle. Joka aamu mä kärsin nähdessäni kaikki ne kämpperit siellä kivien vieressä: olispa meidän paku täällä, oma sänky, oma koti: heräiltäis rauhallisen uneliaasti sarastavaan aamuun, katettais pöytä ulkosalle ja keitettäis mokkapannussa kahvia ja nautittais heräilevästä maailmasta. Se päivä ei toivon mukaan oo kovin kaukana.

Heikkikin lensi pääsiäiseksi Madridiin, josta kävin sen noukkimassa. Tabletissa ollut navigaattori hajosi matkalla Madridiin, itseasiassa siis koko tabletti hajosi. Madridin ruuhkissa ajaminen ilman navigaattoria, karttaa ja sellasella suurpiirteisellä muistikuvalla mihin pitäisi ajaa on aika mielenkiintoista. Kokemus sekin, kun ruuhkaa on enemmän kun Helsingissä neljänruuhka Turunväylällä (tai millä muulla tahansa väylällä pois kaupungista) ja nopeudet on Espanjassa kuitenkin luokkaa vähintään 120 kilsaa tunnissa. Hetkittäin epäilin, että mahtaako mun pää pysyä kasassa ja selviänkö ylipäänsä hengissä. No kyllä mä lopulta löysin lentokentälle ja hotellille, enkä edes eksynyt kovin montaa kertaa. Ja loppuloman sitä ajoi jo lähestulkoon kuin vanha paikallinen.

Laitan tässä vähän satunnaisia fotoja kiikuista. Norop.esin topo ilmeistyi noin vuosi takaperin, mutta greidit ovat jo tuosta ehtineet muuttua ja yleisesti ne greidit on greidattu alaspäin, jos niille jotain on tapahtunut. Käytän reiteissä Norop.esin nettisivujen greidejä. 27cragsin greidit nyt tuntuu olevan mitä sattuu, joten niitä en käytä. Heikki kiipesi painetun topon mukaan kolme 7A reittiä - kaikki downgreidattu 6C-6C+ -reiteiksi. Mut kuten Heikki sanoi, et olishan se kiva kiivetä seiskaa, mut kun itse tietää, että ne oli helppoja, niin ei niissä oo mitään keulimista. Niin, kelle sitä greidiä siis kiipee - itelle vai muille? Ja oliko sillä väliä, et ne ei ollu seiskoja? Norop.esillä greidi on automaattinen keskiarvo käyttäjien antamista henkilökohtaisista greidiarvioista. Mun mielestä tää on hyvä juttu, koska näin greidi on tarkempi - ja sitä tarkempi mitä enemmän reittiä on kiivetty ja arvioitu. Toki silti henkilökohtaisesti greidi voi tuntua suuntaan jos toiseen, mut pidän tuota systeemiä hyvänä. Tästä sais varmaan aikaan mielenkiintoista greidikeskustelua, jonka jälkeen voidaan kaikki todeta yhteen ääneen, et greidit on merkityksettömiä ja sitten jatkaa kukin tahollaan niiden greidien hunttaamista.

Mä yritin reissussa keskittyä lähinnä määrän kiipeämiseen. Halusin kiivetä ylipäänsä paljon ja paljon erilaisia reittejä ja erilaisilla profiileilla. Jokaiselle päivälle löytyi kuitenkin myös joku projekti, mut nää projektit oli siis sellasia, jotka sai selätettyä alle kymmenellä yrkällä. Eli ei nyt ihan projekteja sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuitenkin jotain, missä oli vähän enemmän purtavaa, mut mikä ei vie liikaa aikaa ja voimia muilta kivoilta reiteiltä.

Yksi niistä sadoista pyöreistä toppauksista. La rodilla de Luxor 6A.

El cocodrilo 6B mantteli.

CAB-B2-L1 6A.

Sama linja.

Primer mantel 6A. Tykkäsin! (No tykkäsin melkein kaikista, joten turhaan sitä mainitsemaan.)

Pilas Hacendado 6C+. Ihan käsittämätön reitti. Katto täynnä järjettömiä kahvoja.

Katosta siirrytään feissille. Tää jäi projektiksi.

LAF-B2-L7 6C. Kävin näyttää Heikille muuvit. Eräs vahva tanskalainen oli käynyt repimässä lähtöotteen irti. Mut ei se vaikuttanut reitin vaikeuteen, kuten tuli tässä reittiä toistaessa todetuksi. Katon fleikit kuulosti myös irtonaisilta, ne lähtee kyllä sieltä joku päivä.

Kruksiveto, jonka jälkeen oikean jalan toehuukki oikean käden viereen.

Kukutza Iru 6C poikkari.

Seiscerraro 6B.

Heikki kävi näyttämässä hispaaneille miten jammataan reitillä ARR-B28-L3 6A. Mut ei menny oppi perille, leiskaamalla ne sitä yrkkäili. Vaikka se hanuri tossa vähän roikkuukin, niin kyllä se ihan nätisti meni.

Kolme muuvia ja mantteli = ENA-B13-L7 6C. Vähän toista oli meikäläiselle, kun kolmen muuvin jälkeen olin edelleen kyykyssä reitin juurella. Joskus siitä ulottuvuudesta vois olla iloakin.

ENA-B13-L6 6C+. Taas yksi helppo pitkän miehen reitti. En viittiny ees yrkätä.

TEC-B17-L1 6A. Heikki yrkkäili vierestä linjaa, joka jäi toppimanttelia vajaaksi. Sekin kyllä siis meni, mutta linkitys jäi puuttumaan. Luultiin reittiä 6C:ksi, mut se olikin 7A+. Oli lähellä, ens kerralla se sit meneekin jo!

Chilam balam 6C.

TEC-B18-L9 6B. Alku oli mulle napakka ja luulin, etten ikinä selvitä tätä. No siirsin sitten vasenta jalkaa viisi senttiä ja pam! se meni kerrasta. Joskus se on niin pienestä kii.

Mikä tota kämmenselkää vaivaa?

PAR-B4-L5 6A+ kahvaralli. Suosittelen muuten viereistä linjaa PAR-B4-L4 6B: upea toppaus (saksalainen näytti mulle siihen betan ja onnistuin fläsäyttää!).

PAR-B4-L5 6A+ toppaa korkeaan jalannostoon ja mantteliin.

PAR-B17-L9 6C+. Heikki kiipes siististi suoraa linjaa. Monet kai kiipee tän oikealta, kuten mulle espanjalainen näytti betat, mut en tiedä kuinka oikea ja järkevä linja se on. Heikki näytti, et vähän pihtiä jalkoihin ja heilautus, sit möngitään ja ähistään ylös. Kato miks tehdä asiat niin vaikeesti?