Kiipeämisen sietämätön keveys

Blogin puolella oli pitkään hiljaista, kun teimme peliliikkeen ja Keski-Euroopan viileiden säiden innoittamina heitettiin hyvästit Orpierrelle suuntaamalla leirimme Italian Finale Ligureen. Matkalla Finaleen Heikki totesi, että jos täältä ei löydy hyvää kiivettävää, niin sitten vika on jo jossain muussa kun kalliossa. Ajatus puistatti sydänjuuria myöten. Ollaanko me niin nirsoja? Vai eikö kiipeily enää oikeasti maistukaan?

Hiekkaa varpaissa tutkiskelin Finalen topoa, fiilis oli kuin lapsella karkkikaupassa. Liikaa kiivettävää, liian vähän aikaa. Jotain ihmeellistä tapahtui Finalessa heti alusta alkaen. Koin suurempaa vapauden tunnetta, rentoutta, nautintoa kiipeilystä mitä olen ikinä kokenut. Se oli kuin lapsena pakkanen poskilla luistellessa. Mut potenssiin kymmenen. Se oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Vartalo oli kevyt, lähes painoton, pumppi forkuissa vihloi kipeästi, mut tuntui niin hyvältä, kaikista otteista sai kiinni, kitka oli hyvää, liike oli soljuvaa, rentoa ja intuitiivista, rannarit jännittivät ihan eri tavoin kuin ennen - ne ei enää pelottanut, vaan jännitys tulvahti lämpönä jäseniin. Valitsin reittejä, joita en olisi viikko takaperin edes ajatellut kiipeäväni, reittejä, joissa pultitus oli melko harvaa (lyhyehköiksi sporttireiteiksi siis) ja vaikeus on-sight ylätasoani, joka siis nousi vauhdilla 6a+:an.

Tuon vajaan kolmen viikon aikana liidasin enemmän reittejä, mitä olen koko lyhyen harrastukseni aikana ulkona kiivennyt. Ja nautin enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki muu tuntui yhdentekevältä. Saittasin useita kuusaakkosia, läjän kuusaaplussia ja flashasin muutamia kuusberttoja. Kutosen redpointteja tuli myös iso läjä - kaikki tokalla yrkällä, sillä useampia yrkkiä en uhrannut reitelle. Ahmin reittejä, mutta kuitenkin nauttien jokaisesta pikku detaljista, muuvista, klipistä. Eikä greidilläkään oikeastaan ollut mitään väliä - sopivan helppoa saitattavaksi, mutta sopivan haasteellisia, että kruksi pistää välillä myös miettimään, toisinaan käsiin nousee kipakka pumppi ja huilikahvassa saa puuskuttaa hetken. Mukavuustaso on noussut jalat edellisen pultin korkeudelle. Harjoituspannuja otin myös hieman ylempää tuntematta suurempaa jännitystä. Kun pystyy päästämään irti kalliosta, kun suoriutuminen on toissijaista, kun sielu on vapaa paineista, huolista ja irrallaan egosta, on kiipeäminen sietämättömän kevyttä.

Arsura Vaginale 6b on-sight. Outdoor Liguria on uusinut Cordon Bleun pultit ja olihan siellä ihan hyvää kiivettävää.

Arsura Vaginalen kruksisekvenssi on tiukka mantteli, tyylipisteitä ei jaeta.

Vähän beetan funtsimista Bocca di Baccolla. Taustalla jylisi ukkonen, mut lipan alla pysyi kuivana.

Amore Rubato 6a+. Hanuri roikkuu mallikkaasti.

Zulu 6a sektorilla Falesia dell'Eco. Meikäläisen yksi lempisektoreista, läjäpäin hyvää alakutosta, osa reiteistä joskin vähän lyhyitä, muut kiipeily nautinnolista.

Ladonovella kruksiin, Bomba Manoa 6b. Vasemmalta kiivettiin Moon Machine 6b ja oikealta Aria di Neve 6a+. Pian Marinolta, jota siis mainostetaan aloittajille hyväksi paikaksi, löytyy paljon hyvää kutosta. Pultitus olikin suht tiuhaa ja monilta reiteiltä löytyi hyviä lepopaikkoja.

Grotta dell'Ederan uniikki ympäristö loi kiipeilylle hyvän fiiliksen - lähestyminen grottaan käy pimeän luolan kautta fiksiköysiä apuna käyttäen, jonka jälkeen ryömitään pienestä reiästä sisään.

Grotan sisällä on sylinteri, jossa kulkee reittejä ylös asti. Grotassa jotenkin suhteellisuus hämärtyi ja katsoimme alhaalta reittien pultituksen olevan todella harvaa. Todellisuudessa reitit (tai ainakin ne kaks mitä me kiivettiin) oli kuitenkin hyvin pultattuja, osin jopa vähän tiuhaankin.

Bombolo 6b. Todella hieno reitti, hyvää kahvaa ja pääosin helppoa kruisailua, niukka ja ehkä vähän morpho kruksi, sekä vähän raskaampi nousu ankkurille (jos siis tekniikan sijaan pitää repiä voimalla...)

On-sight - kelpaa hymyillä.

GoPro ei ole varsinaisesti tarkoitettu pikku detaljien kuvaamiseen, mut kuvanlaadusta huolimatta foto on autenttinen. Ankkurille noustessani otin sormet pois poketista ja sieltähän ryömi reilu viissenttinen skorpioni ulos, joka tipahti suoraan Heikin jaloille. Poketeissa on aika paljon elämää, mut skorpioni sai vähän säpsähtämään.

Kiipeily on vaarallista. Pikkupannut ja tärähtänyt nilkka. Heikki ehti onneksi antaa köyteen lisäsläkkiä, mut kun kiipeilijä on vielä alhaalla, pitää släkin suhteen olla tarkkana. Jotenkin kummasti onnistuin heilahtamaan seinään polvet tönkköinä, jolloin nilkka otti vastaan enemmän voimaa kuin pitäisi. Onneksi vakavilta vammoilta säästyttiin, mut taas muistaa, että turvalliseksikin arvioitu pannu voi aiheuttaa vammoja - ja pikkuräpsähdys seinään voi olla ilkeämpi kuin mukava normipannu.

Retkisuihku 2.0. Transun varsutelutasoa on jälleen kasvatettu. Kemiallisen wc:n lisäksi hankittiin Decathlonin suihkuteltta ja suihku. Suihkuun menee 8 litraa vettä ja kahvalla pumpataan masiinaan painetta, jolloin saa kunnon suihkut. 8 litralla peseytyy kaksi henkilöä sen verran hyvin, ettei aina jaksa suihkutella lämpimiä vesiä ihan loppuunkaan asti.

Kevyt pop-up suihkuteltta on pystytetty parissa sekunnissa ja se pakkautuu pieneksi kiekoksi. Suihkukahvalle löytyy useita kiinnityspisteitä ja teltan sisältä säilytystaskua ym. Teltta on herättänyt aika paljon hilpeyttä ja kiinnostusta ohikulkijoissa.