Avain tasapainoiseen elämään...
...on kalenterissa, kirjoitti Alexander Stubb Blue Wingsissä s.42. Kuka Stubbia on näin pahasti triihannut linssiin? Mitä on tasapainoinen elämä? Yritystä hallita elämän kaaosta? Hallita aikaa? Mitä on aika? Onko sitä olemassa? Vai onko aika ikuista?
Lukiessani Stubbin kolumnia tunsin oloni ahdistuneeksi. Samoin, kun tunsin silloin, kun paiskin duunia ylitöistä välittämättä. Halutessani luoda uraa, yrittäessäni olla pätevä ja onnistua mielestäni tärkeissä asioissa. Silloin, kun hämäännyin rahan ja uran illuusiosta, silloin, kun en uskonut sisintäni ja arvostanut itseäni sellaisenaan tarpeeksi. Silloin, kun olisin nyökytellyt Stubbin kolumnille jakkupuvussa ja jees-hymyssä.
Aikaa ei voi hallita. Sitä ei voi jakaa 8+8+8 periaattella. Elämäänsä voi suunnitella vaikka vuosiksi eteenpäin, mutta tekeekö se elämästä elämisen arvoista? Tekeekö se onnelliseksi? Onnea ei voi saavuttaa. Se on ikuisesti läsnä - siihen pitää vain tarttua - samoin kuin tartutaan hetkeen. Onnellisuutta on helppoa tuntea, aivan kuten kiitollisuuttakin ja vielä helpompaa olla tuntematta, sillä ruoho on aina vihreämpää aidan tuolla puolella.
Aika on ikuista, mutta meillä on vain tämä hetki. Käytätkö sen kalenterin ääressä huomisen päivän suunnitteluun vai otatko kädestä läheistäsi ja kerrot hänelle kuinka tärkeä hän on?
Lukiessani Stubbin kolumnia tunsin oloni ahdistuneeksi. Samoin, kun tunsin silloin, kun paiskin duunia ylitöistä välittämättä. Halutessani luoda uraa, yrittäessäni olla pätevä ja onnistua mielestäni tärkeissä asioissa. Silloin, kun hämäännyin rahan ja uran illuusiosta, silloin, kun en uskonut sisintäni ja arvostanut itseäni sellaisenaan tarpeeksi. Silloin, kun olisin nyökytellyt Stubbin kolumnille jakkupuvussa ja jees-hymyssä.
Aikaa ei voi hallita. Sitä ei voi jakaa 8+8+8 periaattella. Elämäänsä voi suunnitella vaikka vuosiksi eteenpäin, mutta tekeekö se elämästä elämisen arvoista? Tekeekö se onnelliseksi? Onnea ei voi saavuttaa. Se on ikuisesti läsnä - siihen pitää vain tarttua - samoin kuin tartutaan hetkeen. Onnellisuutta on helppoa tuntea, aivan kuten kiitollisuuttakin ja vielä helpompaa olla tuntematta, sillä ruoho on aina vihreämpää aidan tuolla puolella.
Aika on ikuista, mutta meillä on vain tämä hetki. Käytätkö sen kalenterin ääressä huomisen päivän suunnitteluun vai otatko kädestä läheistäsi ja kerrot hänelle kuinka tärkeä hän on?
Jos kalenteri tosiaan on avain tasapainoiseen elämään, voisin ajatella ongelman olevan oman toiminnan ohjailun taidoissa, haluttomuudessa tai kyvyttömyydessä kohdata itseään odottamattomissa tilanteissa. Kun kaikki on järjestelmällisesti merkitty kalenteriin ja noudatetaan sitä kuin robotit, ei tarvitse kokea elämän yllätyksellisyyttä ja arvokasta tasapainotonta tilaa.
VastaaPoistaMitä tapahtuu, kun kalenteri katoaa? Mitä tapahtuu, jos kroppa kieltäytyykin orjallisesta aikataulujen noudattamisesta ja sairastuu? Kokonaisuushan ajautuu pois raiteiltaan ja muodostuu tyhjä tila, mitä ei ainakaan heti osaa itse täyttää. Miten voisikaan, jos vuodet ovat kuluneet aikataulujen kyttäämiseen ja pirun tehokkaana olemiseen?
Tehokkuus ja aikataulutus ovat oivallisia keinoja pitää itsensä pinnallisessa, joskin tunteettomassa toimintavalmiudessa. "Aina valmiina!" Ja taas mennään vaikka Batteryn voimalla. Mutta epäilen, että tässä tahdissa jää huomaamatta elämän hienojakoiset vivahteet ja sävyt, mitkä kuitenkin muodostavat onnellisuutta ja hyvää oloa. Ja se hyvä olo voi tulla vaikka paikallaan ollessa. Ilman kalenteria. Ilman kiirettä. Kysymys lienee siinä, moniko todella voi pysähtyä ja hidastaa, koska tuottava pitää olla?
Olet valinnut hyvän tien ja mielenkiinnolla lueskelen pohdintojasi. Kiitos niistä! Toivon myös löytäväni oman "ulospääsyn", minkä myötä voisin luoda oman persoonallisen polkuni. Uskon sen löytyvän, vähitellen.
Moikka!
VastaaPoistaSamoista syistä mun mielestä ihmisen pitää tehdä työtä, jolla on merkitystä ja josta saa jotain muutakin kuin rahaa. Jos ihmisen identiteetti rakentuu työlle, vallalle ja/tai rahalle (tai kaikelle muulle pinnalliselle shaiballe), on elämä silloin aika heikoissa kantimissa. Mitä tapahtuu, jos ei menestykään? Tai työt loppuu? Ehkä kaikilla (länsimaalaisilla) ei ole varaa valita ja joskus pitää tehdä pientä vaihtokauppaa arvojensa kanssa. Mut pidemmän päälle en usko sen olevan kellekään hyväksi.
Toisaalta täyttä toimettomuutta ja lorvimista en ymmärrä, ainakin itse tulen ärtyisäksi ja levottomaksi, jollei ole jotain hyödyllistä tekemistä. Vaikka klapeja pilkkois. Mutta siinä on kuitenkin hitunen ero, asioita voi tehdä omalla painollaan ja omalla luontaisella rytmillään sen sijaan, että kaikki aikataulutetaan tehokkaasti.
En itsekään oikein tiedä minne olen kulkemassa tai mihin elämä heittää, mutta yritän kuunnella mitä sisimmässäni elämältäni toivon. Aina välillä koen ulkoisia paineita suunnalta tai toiselta, joka aiheuttaa ristiriitoja ajatuksissani. Ei se ole pahasta, kunhan itse erottaa mistä paineet syntyvät, vaikka se osaaltaan vaikeuttaa ja toisaalta helpottaa navigoimista omassa elämässään. Kun tuntee ristiriitoja, on hyvä pysähtyä pohtimaan ja tarkistaa suuntaansa.
Uskon, että löydät oman polkusi ja varmasti kuljetkin sitä koko ajan. Olen kirjoituksistasi saanut käsityksen, että ajattelet asioita hyvin tarkkaan ja syvällisesti, sekä kyseenalaistat paljon. Se on mielestäni arvokas voimavara.