Saappaiden alla litisee ja harmaa kaupunki tuntuu elävän omaa elämäänsä. Polvea parannellessa ei syyssateet juurikaan harmita, itseasiassa olen oikein nauttinut sateesta. Vai onks se niin, että kun itse ei pääse ulos kiipeemään, niin mieli vähän paranee, kun ei niitä kiipeilysäitä muillakaan? Eli perisuomalainen kateusko se on? No ei suinkaan, itseähän se harmittaa laukata sisäseinillä, kun syyskitkat on (sillon ku ne on) parhaimmillaan.
Kolme viikkoa on polvea paranneltu ja kestävyystreeniä taottu. Pari kertaa on tullut pulteroituakin ja polvi kestää nyt aika hyvin. Jäykkä se on vielä ja täyskoukistuksessa melko voimaton. Joskus se vähän muistuttelee sattuneesta vammasta, jolloin pitää vähän himmailla. Tänään tuli jo huukkailtuakin keivillä ja oli tosi hyvä ja antoisa treeni. Kehitystä tuntuu tapahtuvan, nyt ollaan kai aallonharjalla, mut kyllä se pohja sieltä vielä tulee.
Duuni, firma ja opinnot pitää kiireisenä; kolmen viikon päästä on tuotantotyön palautus ja loppukokeet, sit mulla onkin jo tokat pahvit kädessä. Kun tää homma on rutistettu, niin sit vois katsella niitä ulkosäitäkin... Mut ehtii sitä näinkin monen homman sivussa lomailla, takana on pitkä viikonloppu Luostolla ja ruhtinaalliset viisi päivää ilman kiipeilyä. Sunnuntaina paluumatkalla käytiin Songassa kaverin isovanhemmilla kylässä, olis niin tehnyt mieli käydä vähän halailemassa
Karhuvaaran kalliota. Mut kaveri ei kiipee...
Vähän fiiliskuvia Luostolta....
 |
| Ruska-aikaan maastot oli kivat. Ehdottomasti teen uuden ruskareissun ens syksynä! Foto on Luoston rinteeltä. |
 |
| Sit vähän lisää näitä käkkäräpuita ja maaruskaa tunturissa. |
 |
| En ole mikään lapinkävijä, joten albiinoporot oli mulle ihan yllätys. Näin niitä, siis albiinoporoja, viikonlopun aikana kaikkiaan kolme. Tämä kelloporo pysähtyi sopivasti k*selle, joten ehdin räppäämään siitä kuvan melko läheltä. |
 |
| Treenailin kameran erilaisia syväterävyysjuttuja ja manuaalifokuksen käyttöä. Taidetta aamukasteesta. |
Kommentit
Lähetä kommentti