Kustavi osa 1
Etelä-Eurooppaanhan sitä piti pääsiäisenä lähteä, mutta eipä sitten lähdettykään. Jahkailtiin matkan kanssa niin pitkään, että lentojen hinnat huitelivat taivaissa.
Mieltä ei tietenkään nostattanut pääsiäisen alle osuva takatalvi. Teki mieli lähettää Iltalehdelle reklamaatio, kun ennustivat lämmintä pääsiäistä. Juuri pääsiäiseksi sattui kuitenkin kylmästä ilmasta huolimatta mukava korkeapaine ja siis kiipeilylle hyvä sääikkuna. Suunnaksi valittiin Kustavi ja kauden aloituspaikaksi mainostettu Riskelä. Kesähän Kustavissa olikin, ainakaan lunta ei ollut (melkein) missään.
Torstaina tsekkasin forecan sivuilta vielä Kustavin paikallisen sääennusteen: hyvältä näyttää. Plusmiinus nollaa vuorokauden ympäri ja kuivaa. Hieno juttu, mehän voidaan vaikka telttailla!
Torstaina oli siis jo vapaapäivä ja aurinkoisesta säästä huolimatta käytiin Pasilan keivillä sisällä tekemässä kahden tunnin aamutreeni. Sinänsä kyllä älytöntä kiivetä sisällä, kun kallio on kuivaa ja aurinko paistaa... Heitettiin vielä nepalilaista safkaa huuleen ja suunnattiin Varsinais-Suomeen. Perjantaiksi luvattiin lunta eli otettiin sopivasti huilipäivä siihen ja vietettiin se maaseudun rauhassa Paimiossa.
Lauantaina lopulta vedettiin kamat kasaan ja suunnattiin Kustaviin. Kustavissa ollaan kerran käyty Kräkiniemessä kiipeämässä. Siellä taisin liidata ihka ensimmäisen trädini, Masto 4. Pääsiäisenä kuulemani juttujen perusteella Kustavin neloset ei ehkä ole niitä helpoimpia nelosia, mut ei kai ne nyt hirveen koviakaan voi olla, aikamoisia legendoja Kustavin trädisuorituksista kun liikkuu.
Riskelä oli kyllä hieno mesta. Kovin montaa lähetystä ei päivän aikana tehty, ehdittiin siinä keitellä kahvit, seurailla ihan oikeaakin kiipeilyä ja nauttia auringonpaisteesta. No meillähän oli tarkoituksena tietenkin telttailla siellä Riskelässä. Oltiin juuri saatu teltta pystyyn, kun paikallisen kiipeilyskenen edustajat pölähti paikalle ja kyselivät ollaanko kiipeemässä. Telttailu oli kuulemma vähän niin kuin kiellettyä maanomistajan toiveesta ja mehän ei haluta aiheuttaa pahennusta, saati kalliolle kiipeilykieltoa, joten teltta piti kasata reppuun. Onneksi tieto tästä tuli näinkin ajoissa, meikäläiset kun eivät tähän tietoon olleet törmänneet aiemmin. No ehkä tässä on vähän omaakin vikaa, kun ei me tajuttu hienovaraista vihjettä: "Majoittua kannattaa lahden toisella puolella sijaitsevalla Lootholman matkailualueella, ei kallion päällä" (jammi.net). Ens kerralla me sit onnistutaan vähän paremmin ja mennään sinne Lootholmaan, kunhan sekin kesäksi aukeaa.
Mieltä ei tietenkään nostattanut pääsiäisen alle osuva takatalvi. Teki mieli lähettää Iltalehdelle reklamaatio, kun ennustivat lämmintä pääsiäistä. Juuri pääsiäiseksi sattui kuitenkin kylmästä ilmasta huolimatta mukava korkeapaine ja siis kiipeilylle hyvä sääikkuna. Suunnaksi valittiin Kustavi ja kauden aloituspaikaksi mainostettu Riskelä. Kesähän Kustavissa olikin, ainakaan lunta ei ollut (melkein) missään.
Torstaina tsekkasin forecan sivuilta vielä Kustavin paikallisen sääennusteen: hyvältä näyttää. Plusmiinus nollaa vuorokauden ympäri ja kuivaa. Hieno juttu, mehän voidaan vaikka telttailla!
Torstaina oli siis jo vapaapäivä ja aurinkoisesta säästä huolimatta käytiin Pasilan keivillä sisällä tekemässä kahden tunnin aamutreeni. Sinänsä kyllä älytöntä kiivetä sisällä, kun kallio on kuivaa ja aurinko paistaa... Heitettiin vielä nepalilaista safkaa huuleen ja suunnattiin Varsinais-Suomeen. Perjantaiksi luvattiin lunta eli otettiin sopivasti huilipäivä siihen ja vietettiin se maaseudun rauhassa Paimiossa.
 |
| Torstaina kelpasi vielä hymyillä! |
Lauantaina lopulta vedettiin kamat kasaan ja suunnattiin Kustaviin. Kustavissa ollaan kerran käyty Kräkiniemessä kiipeämässä. Siellä taisin liidata ihka ensimmäisen trädini, Masto 4. Pääsiäisenä kuulemani juttujen perusteella Kustavin neloset ei ehkä ole niitä helpoimpia nelosia, mut ei kai ne nyt hirveen koviakaan voi olla, aikamoisia legendoja Kustavin trädisuorituksista kun liikkuu.
Riskelä oli kyllä hieno mesta. Kovin montaa lähetystä ei päivän aikana tehty, ehdittiin siinä keitellä kahvit, seurailla ihan oikeaakin kiipeilyä ja nauttia auringonpaisteesta. No meillähän oli tarkoituksena tietenkin telttailla siellä Riskelässä. Oltiin juuri saatu teltta pystyyn, kun paikallisen kiipeilyskenen edustajat pölähti paikalle ja kyselivät ollaanko kiipeemässä. Telttailu oli kuulemma vähän niin kuin kiellettyä maanomistajan toiveesta ja mehän ei haluta aiheuttaa pahennusta, saati kalliolle kiipeilykieltoa, joten teltta piti kasata reppuun. Onneksi tieto tästä tuli näinkin ajoissa, meikäläiset kun eivät tähän tietoon olleet törmänneet aiemmin. No ehkä tässä on vähän omaakin vikaa, kun ei me tajuttu hienovaraista vihjettä: "Majoittua kannattaa lahden toisella puolella sijaitsevalla Lootholman matkailualueella, ei kallion päällä" (jammi.net). Ens kerralla me sit onnistutaan vähän paremmin ja mennään sinne Lootholmaan, kunhan sekin kesäksi aukeaa.
 |
| Heikki liidasi klassikkoreitin Kivekset (5) ja minä kakkostelin perässä. No me myös laskeuduttiin suurinpiirtein samaa reittiä alas. Jokaisen järki varmaan sanoo, ettei se ehkä ole ihan paras laskeutumisreitti. Varsinkin kun vierestä pääsee ihan mukavasti laskeutumaan feissillä. Lopulta kun nykäistiin köysi alas, niin sehän jäi kunnolla jumiin hormissa olevaan fleikkiin. Normisäädöllä köysi piti siis pelastaa, onneksi tää oli helppoa sooloa pari metriä ylöspäin. Kuvassa ollaan siis köydenpelastuspuuhissa. |
Kommentit
Lähetä kommentti