Siete a mas en España

Mietin pitkään mitä kirjoittaisin reissun ensimmäisistä viikoista. Ajatuksia on ollut paljon, puolitiehen vietyjä filosofisia mietelmiä, joista oikeastaan mikään ei herätä innostusta kirjoittaa. Olen katsellut iltapimeässä tähtitaivasta, seurannut uteliaana kasien työstöä, pessyt hiukseni jääkylmässä joessa, työntänyt käteni fleikin taakse ja säpsähtänyt kiljahtaen sitä kirskuvaa vitinää, jonka lepakkoparka hädissään ja vielä minua enemmän ihmiskosketuksesta säikähtäneenä on päästänyt, ja jonka jälkeen tuijotimme toisiamme jännittyneinä ja uteliaina silmästä silmään.

Aika on kadottanut merkityksensä. Se on vain mitta, määre ja luku. Olen elänyt niin pitkään ajastettua elämää, että kokemus on täysin uusi ja vapauttava. Herään kun aurinko nousee. Syön kun on nälkä. Ja kiipeän kun siltä tuntuu. En tiedä viikonpäivää, enkä kellonaikaa, tiedän, että aamulla aurinko nousee ja illalla aurinko laskee. Rutiinit muodostuvat nopeasti ja elämä on yksinkertaista ja helppoa.

Ensimmäisenä viikkona kalkkikivi tuntui vieraalta. Aivan kuin en olisi koskaan kivennytkään. Tuntui paluulta lähtöruutuun. Kiipeäminen kuumotti ja otteiden löytäminen vei aikaa. Olen huono niin onsaittaamaan kuin redpointtamaakin. Saittaamista ajatellen multa puuttuu paljon malttia. Hermostun ja alan jännittämään, jos en heti löydä otteita. Redpointtaamiseen multa puuttuu myös malttia. En jaksa hioa samaa reittiä montaa kertaa. Olen saitannut ja flashannyt helppoja reittejä, olen edennyt hitaasti, tutkinut kiveä, miettinyt muuveja, edennyt muuvi kerrallaan, unohtanut syntyneen rannarin, edennyt päättäväisesti ja toisinaan ottanut pakit. Olen redpointannut reittejä, opetellut otteet ulkoa, hionut muuveja huolella ja ottanut myös itselleni tiukempia projekteja työn alle. Olemme ottaneet pakit helpon multipitchin ekalta ankkurilta saamani itkupaniikin vuoksi ja Terradetsissä kiipesimme kolmen köyden V+ reitin V:n reitin sijasta, kun neuvosin heti ensimmäiseltä ankkurilta Heikin väärälle reitille. Reitin viimeinen V+:n köydenpituus oli todella hieno ja ilmava, kiipeily oli nautinnollista ja kivi todella hyvää ja kitkaista. Sattuma toi siis jotain erinomaisen hyvää.

Kaksi viikkoa Espanjaa on tehnyt ihmeitä. Heikki redpointtasi ensimmäisen 7a+:nsa kolmantena työstöpäivänä, kaksi viikkoa Espanjaan saapumisen jälkeen. Samana päivänä menin itsekin kyseisellä reitillä köyden terävään päähän. Tipuin kruksista useita kertoja. Sormenpäät veresnahalla ja kroppa väsyneenä puskin muuveja. Lypsin köyttä päästäkseni takaisin ylös yrittämään kruksimuuvia ja jälleen pannutin. Sen muuvin päässä odottaa hyvä kahva, sitten herkkä manttelointi, josta Heikki pannutti ärräpäiden lennellessä, lista, sormipoketti, lista, kahva ja ankkurin kilahdus. Kolmannen päivän jälkeen oli otettava lepopäivä, kroppa vaati palauttelua.

Yöllä jokainen ote ja muuvi syöpyivät selkärankaani. Tartu otteesta siten, että puristat sivua peukalolla ja kun lukotat pitkää muuvia ylöspäin, käytä peukaloa ikäänkuin manttelina ja nosta lantiota. --- Pidä oikean käden sormipoketti gastonina, vasen jalka listalle, jonka jälkeen vedä vasemman käden nimettömän ja keskisormen päät pienen reiän, jossa on kivi sisällä, reunaan, lukota ja käännä sormipoketti saideriksi ja pinchaa samalla peukalolla vastaan. --- Krimppaa vasemmalla pienestä listasta, nosta oikea käsi listalle, vasen jalka ylös, oikea ylös, vasen käsi pienelle listalle, josta puristetaan keskisormen ja nimettömän päillä, vasen jalka toehookkiin ja vedä vasen käsi yhden sormen pokettiin, jalkoja ylös, käännä poketti underiksi ja klippaa.

Neljännen päivän aamuna heräilin lämpimään auringonpaisteeseen, väärällä jalalla. Suuntasimme kalliolle pieni pelko persauksissa, että lämmin sää oli vienyt kitkat. Kanjoni oli onneksi mukavan viileä ja muutaman surkean lämppäyrityksen jälkeen otin jälleen pannut kruksista. Doggasin reitin kertaalleen ylös, siivosin jatkot ja ajattelin jättää projektin hautumaan. Epäonnistuminen jäi kalvamaan mieltä, joten pitkän levon ja varmistusvuoron jälkeen vietiin jatkot takaisin. Nyt kruksi onnistui ja toppasin reitin tärisevin jaloin!


7a+ failing the crux from Maarit Vähä-Piikkiö on Vimeo.


Terradets Espai, Temps, Acte V+.

Cubells aamuauringossa.
Otteita El Cogulissa.
Radio Teletaxi.

Kommentit

  1. Ooooh odotan niin päästä tonne.
    Hienosti kiipeät ja vielä hienommat huudot!! ;-)
    Mutta tuo meni sitten kuitenkin sulta, että hienoa työtä. Vitsi kun sais ja pystyis viikkojen pitkään reisuuns Espanjassa ja vaan kierrellä kallioita. Mieheni ei vain olisi niin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  2. Oli kyl siistii kiipee niin pienillä otteilla, en ookaan koskaan niin pienillä otteilla kiivennyt mitään, ees yrkännyt, saati vedelly monopoketeista, joita reitillä oli tuplamäärä (molemmat klippiotteita).

    Sara sulla on kai sit vaihtoehtoina käännytys tai käännytys ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit