Elämää pakussa vol. Espanja

Epäilen, että suurin osa ihmisistä ajattelee "hullut". Vain hullu haluaa elää pakettiautossa - vapaaehtoisesti. 85 neliön mukavasta töölöläiskolmiosta 6 neliön kylmään hikiseen pakettiautoon. Myönnän, että kyllä se itseäkin hirvitti, mutta seikkaulun tuoksu oli niin voimakas, että se peitti alleen kaiken sen pelonsekaisen löyhkän, jota muutos aiheutti jossain syvällä sisimmässä.

Leiripaikalla Sant Llorenç de Montgaissa.

Eläminen pakettiautossa on osoittautunut yllättävän helpoksi ja mukavaksi täällä karavaanareiden luvatussa maassa Espanjassa. Oma koti ja tavarat ovat kaikkialla mukana ja olen oppinut kuinka vähällä ihminen tulee toimeen. Vaatekaapista valitsin hyvin minimaalisen määrän vaatteita mukaan - kaikki vaatteeni mahtuu noin 100 litraan ja mukana on myös paksumpaa vaatekertaa Alppien kallioita ajatellen. Mietin satunnaisesti sitä tavaramäärää mitä lahjoitimme ja mitä meni varastoon - kuinka paljon siinä on oikeasti jotain tarpeellista? Ihmisen suhde tavaroiden omistamiseen nykyisessä hyvinvoinnin kehdossa näyttäytyy minulle nyt kierompana kuin ennen, puhumattakaan siitä kuinka paljon ostamme jatkuvasti uutta tavaraa ja kuinka ekologisesti kestämätöntä tämä toiminta on.

Olemme viettäneet suurimman osan ajasta kallioilla ja pikkukylissä, rauhallisella maaseudulla. Vieraillessamme Lleidassa huomasin tuijottelevani kauppojen näyteikkunoita ja haaveilevani uusista aurinkolaseista ja milloin mistäkin. Jostain syvältä kumpuaa tarve ostaa omaksi, mikä katoaa, kun houkutuksia ei ole näkyvissä. Ymmärrän, että ihmiseläimen historiassa tämä vietti on ollut tärkeä selviytymisstrategia, mutta länsimaalaiselle se ei sitä nykykontekstissa enää ole. Shoppailusta on taitavasti tehty viihdettä ja yhdessäoloa, lomailua ja vapaa-aikaa.

Ostamiseen ja omistamiseen liittyy tietysti myös raha. Erilaisten tavaroiden ja vempaimien omistaminen voi toki näennäisesti tehdä elämän helpommaksi, mutta kääntöpuolena suurimman osan on tehtävä työtä tienatakseen se ylimääräinen raha, jolla sitä elämää sitten helpotetaan. Jos luit asian kuten ajattelin, niin eihän tässä ole mitään järkeä. Miksi ostaa sähkövatkain, kun voin vispilällä vatkata kerman vaahdoksi? Se vie ehkä aikaa ja vaivaa, mutta niin vie ensimmäinen vaihtoehtokin. Toinen asia on sitten se, kumpi vaihtoehdoista miellyttää enemmän. Itse haluan päästä lähemmäs elämän perusasioita, joten valitsen jälkimmäisen. Ja työntekoon liittyen heitän ilmaan vielä kysymyksen, että miksi tietotyöläisille maksetaan palkka edelleen ajasta, kun tietotyöläisen suoritetta ei voida ajassa, etenkään kellonajassa, mitata samoin, kuin suorittavan tason työtä?

On tietysti erittäin länsimaalaista ajatella ja kirjoittaa asioista näin. Minulle tämä on vaihtoehto, toisille jaettiin jo kättelyssä hieman huonommat kortit. Länsimaalaisen elämäntavan kyseenalaistaminen on kuitenkin kannatettava juttu. Kyseenalaistaminen, eli omilla aivoilla ajatteleminen, ylipäänsä on hyvä juttu.

Leiripaikalla Camarasassa.

Moni varmaan miettii myös reissun päällä elämisen taloudellista puolta. Jos on varaa autoon, polttoaineeseen ja vakuutuksiin, ei rahaa tarvitsekaan sitten enää varata kuin ruokaan ja satunnaisiin menoihin. Kaksi ihmistä elää helposti alle 500 eurolla kuukaudessa - ihan kaikkine kuluineen. Prepaid-liittymä 500 megalla maksoi 8 euroa, joka ainakin meidän päivittäisellä tabletinkäytöllä on riittänyt hyvin. Ilmainen wifi löytyy kaikista kuppiloista ja tietokoneen saa myös lataukseen. Kunhan pitäytyy poissa ostoskeskuksista ja ravintoloista, ei rahaa oikeastaan kulu juuri mihinkään. Elämä on paljon edullisempaa kuin ennen: rahaa ruokaan menee nyt puolet siitä mitä aiemmin pelkästään asuntomme yhtiövastikkeeseen. Ja voisin vielä mainita, että on tullut syötyä juhlallisen hyvin.

Tärkeimmäksi kapistukseksi pakussamme, jota nykyään jo kutsunne himaksi tai omaksi kodiksi, on osoittautunut jääkaappi. 33 litraan mahtuu parhaimmillaan viiden päivän kylmätuotteet ja jos kelpuuttaa tuoreiden kustannuksella säilykkeitä, kauppareissu kerran viikossa riittää. Toki kunnon keittoliesi / grilli on myös käytännöllinen, kun ruokaa on helppo valmistaa itse. Juomakelpoista vettä Espanjassa on saatavilla hyvin, joten vesihuollosta ei tarvitse huolehtia - on vain muistettava, että ennen kuin lähtee juomakelpoisen veden ääreltä pois, on hyvä täyttää kaikki vedensäilytysastiat. Huoltoasemilla, kahviloissa ja jopa ruokakaupoissa on pääasiassa siistit vessat ja luonnossa homma pitää hoitaa niin, ettei Hiawathakaan saa vihiä. Retkisuihkusta saa hyvät suihkut noin viidellä litralla vettä - vettä peseytymiseen menee siis vähemmän, kuin vessan vetämiseen. Vedenkäytöstä vielä sen verran, että vaatteet tulee pestyä vasta, kun sille on ihan oikeasti tarvetta ja päivän tiskit saa tiskattua 0,5-1 litralla vettä.

Yöpyminen syrjäseuduilla on helppoa, käytännössä valitaan vain miellyttävä ja rauhallinen paikka, ollaan siististi ja siivotaan omat jäljet. Naapureille ja ohikulkijoille moikataan ja päivitellään ilmat. Samalla spotilla ollaan yövytty enintään kaksi yötä putkeen ja päivät ollaan oltu pääasiassa poissa ja muutamia eri yöpymispaikkoja on kierrätetty vähän mielen, tarpeiden ja sään mukaisesti. Kuumina päivinä varjoisa, viileinä ja tuulisina tuulensuojainen ja/tai aurinkoinen, pyykkipäivänä lähellä vettä ja niin edelleen.

Vaikka elämä onkin tavallaan yksinkertaista ja helppoa, niin osa asioista vaatii normaalia enemmän työtä. Veden hakeminen, tiskaaminen, ruoanlaitto ja kaikki peruseläminen on hieman vaativampaa, mutta toisaalta se on nimenomaan osa elämää. Ja kuitenkin on enemmän aikaa olla ja ajatella, enemmän aikaa kiipeilylle ja elämälle.

Lepopäivän joogaa.

Hands-on! Illallistamista auringonlaskun aikaan. Kuka osaa olla luonnollisesti, kun syömistäsi valokuvataan?

Niistä luonnollisista ilmeistä. "Et sä tolleen koskaan syö, koita olla normaalisti!" Heikki demonstroi mun ilmeitä, kun meikäläinen yrittää syödä kameran edessä.

Taidekuva kukasta. © Heikki.