Miksi kannattaa olla lyhyt?
Kiipeilyssähän on monia seikkoja, joihin voi vaikuttaa, jotta olisi parempi kiipeilijä. Jos joku siis sanoo, et ei pysty ku on niin läski, mitä muuten kuulee vähän väliä, niin on ainakin kaksi vaihtoehtoa - laihduttaa tai sit kiipee sitä helpompaa. Ja anteeksi nyt vaan, mutta kyllä se kanssakiipeilijä huomaa, jos sitä extramassaa löytyy, ei me olla sokeita. Ja sitten on se ikuisuusasia, johon kukaan ei pysty vaikuttamaan. Kiipeilijän pituus. Aika hyvä selitys, jota kuulee aika ajoin. Mäkin sanon joskus sen: "mä en yletä".
Mähän en välttämättä aina yletä. Mut se tarkottaa oikeasti sitä, että mä en yletä, koska mulla ei oo riittävästi taitoa, tekniikkaa, voimaa tai jotain muuta. Siksi mä en oikeasti halua sanoa sitä [mä en yletä] ääneen. Aina ei tarviikaan sanoa ääneen; voi varvistella, kurkotella, heilutella sitä rannetta ku Ruotsin Victoria ikään ja luoda kiipeilykavereihin merkittäviä katseita.
Tuntuishan se jotenkin loogiselta, että hyvällä ulottuvuudella on helpompi kiivetä. Naispuoleisista huipuista esim. Lynn Hill on 155cm ja Sasha Digiulian 157cm. Ja kun katsoo vähän kuvia boulderointikisoista (ei sen lähikeivin), niin eipä moni pituudella hämmästytä. Ja sit on tietty poikkeuksena Adam Ondra.
Mitkä seikat siis puoltaa sitä, että lyhyydestä on hyötyä?
Ensiksin on voiman suhde painoon. Lyhyempi painaa vähemmän. Laskin, että Heikin (178 cm) pitäisi painaa 60 kg, jotta meillä olisi sama BMI. Heikki on alimmillaan painanut 73 kg ja se oli aika vähän se. Painon ja pituuden suhde BMI lasketaan neliönä (dadaa!). Sen sijaan painon ja voiman suhde kasvaa lähes kuutiona - siis painon ja voiman suhde heikkenee nopeammin kuin BMI, kun pituutta ja sitä myöden painoa tulee lisää. Eli pisteet lyhyille paremmasta voiman suhteesta painoon.
Toiseksi lyhyemmillä on pienemmät sormet. Onhan ne krimpit pienille sormille suhteessa isompia. Mulle kahva voi tarkoittaa Heikille kahden sormen pokettia. Ja pienistä jalkkiksistakin saa tarvittaessa hyvin kiinni.
Kolmanneksi lyhyemmillä on lyhyemmät kädet. Onhan se pois ulottuvuudesta, mut jos fysiikan tunnilla ei tullut vipuvoima tutuksi, niin sanotaan asia nyt näin: lyhytkätiset on parempia lukottamaan, kun taas pitkäkätiset tarvii enemmän voimaa onnistuakseen lukotuksissa. Lukotuksista pojot lyhyille.
Neljänneksi lyhyille korkeat jalannostot on helpompia. Pieni ihminen mahtuu pienempään kyyryyn. Pidempi sen sijaan nostaessaan jalkaa ylös joutuu työntämään vartaloaan enemmän jalan tieltä, jolloin painopiste muuttuu voimakkaammin. Kun sitä isompaa massaa työntää ulos feissiltä, niin joutuu tekemään enemmän työtä pysyäkseen seinällä.
Viidenneksi core. Negatiivisilla reiteillä pitkä tarvitsee enemmän voimaa coreen, jotta pystyy pitämään sitä massaa siellä reitillä. Tämä siis liittyy myös painon ja voiman suhteeseen.
Pituudella tai lyhyydellä on siis puolensa ja puolensa. Saa olla eri mieltä. Jatkossa yritän keskittyä yhä enemmän siihen, miksi lyhyyteni on etu ja treenaamaan lisää niitä juttuja, joissa lyhyyteni aiheuttaa haasteita.
Mähän en välttämättä aina yletä. Mut se tarkottaa oikeasti sitä, että mä en yletä, koska mulla ei oo riittävästi taitoa, tekniikkaa, voimaa tai jotain muuta. Siksi mä en oikeasti halua sanoa sitä [mä en yletä] ääneen. Aina ei tarviikaan sanoa ääneen; voi varvistella, kurkotella, heilutella sitä rannetta ku Ruotsin Victoria ikään ja luoda kiipeilykavereihin merkittäviä katseita.
Tuntuishan se jotenkin loogiselta, että hyvällä ulottuvuudella on helpompi kiivetä. Naispuoleisista huipuista esim. Lynn Hill on 155cm ja Sasha Digiulian 157cm. Ja kun katsoo vähän kuvia boulderointikisoista (ei sen lähikeivin), niin eipä moni pituudella hämmästytä. Ja sit on tietty poikkeuksena Adam Ondra.
Mitkä seikat siis puoltaa sitä, että lyhyydestä on hyötyä?
Ensiksin on voiman suhde painoon. Lyhyempi painaa vähemmän. Laskin, että Heikin (178 cm) pitäisi painaa 60 kg, jotta meillä olisi sama BMI. Heikki on alimmillaan painanut 73 kg ja se oli aika vähän se. Painon ja pituuden suhde BMI lasketaan neliönä (dadaa!). Sen sijaan painon ja voiman suhde kasvaa lähes kuutiona - siis painon ja voiman suhde heikkenee nopeammin kuin BMI, kun pituutta ja sitä myöden painoa tulee lisää. Eli pisteet lyhyille paremmasta voiman suhteesta painoon.
Toiseksi lyhyemmillä on pienemmät sormet. Onhan ne krimpit pienille sormille suhteessa isompia. Mulle kahva voi tarkoittaa Heikille kahden sormen pokettia. Ja pienistä jalkkiksistakin saa tarvittaessa hyvin kiinni.
Kolmanneksi lyhyemmillä on lyhyemmät kädet. Onhan se pois ulottuvuudesta, mut jos fysiikan tunnilla ei tullut vipuvoima tutuksi, niin sanotaan asia nyt näin: lyhytkätiset on parempia lukottamaan, kun taas pitkäkätiset tarvii enemmän voimaa onnistuakseen lukotuksissa. Lukotuksista pojot lyhyille.
Neljänneksi lyhyille korkeat jalannostot on helpompia. Pieni ihminen mahtuu pienempään kyyryyn. Pidempi sen sijaan nostaessaan jalkaa ylös joutuu työntämään vartaloaan enemmän jalan tieltä, jolloin painopiste muuttuu voimakkaammin. Kun sitä isompaa massaa työntää ulos feissiltä, niin joutuu tekemään enemmän työtä pysyäkseen seinällä.
Viidenneksi core. Negatiivisilla reiteillä pitkä tarvitsee enemmän voimaa coreen, jotta pystyy pitämään sitä massaa siellä reitillä. Tämä siis liittyy myös painon ja voiman suhteeseen.
Pituudella tai lyhyydellä on siis puolensa ja puolensa. Saa olla eri mieltä. Jatkossa yritän keskittyä yhä enemmän siihen, miksi lyhyyteni on etu ja treenaamaan lisää niitä juttuja, joissa lyhyyteni aiheuttaa haasteita.
 |
| Heikki krimppaa Savumuurilla (6A+). Näillä metsurinsormilla kahvat kutistuu aika nopeaan. |
 |
| Meikäläinen hahmottelee 50 seconds of summerin (6B) muuveja. Ei auennut. Tarkkasilmäinen hoksaa "mitä se vasuri lepää siellä kiven päällä! Niih!". |
Hienoja oivalluksia, voin itsekin mennä vähän itseeni, kun seuraavan kerran tulee mieli sanoa, että oon liian lyhyt :D (166cm). Mikä inspiroi?
VastaaPoistaKyllähän se kieltämättä aina korpeaa, jos ote jää juuri parin sentin päähän sormenpäistä, se että se ote on ihan hilkulla :) Ja monta muuta ruikuttamisen aihetta löytyy. Pitäis keskittyä kuitenkin enemmän siihen positiiviseen puoleen.
VastaaPoistaUskon että kun tässä joskus siirrytään sinne seiskan puolelle, niin luettelemani lyhyen kiipeilijän edut korostuvat entisestään, etenkin sportissa ja boulderissa. Toki aina on olemassa reittejä, jotka ovat selkeästi morphoja ja lyhyille vaikeampia.
Mut kyllä me lyhyet näytetään närhen ne... :D
Joo ehdottomasti positiiviseen pitää keskittyä :)
VastaaPoistaKesällä Hampurista löytyi kiipeilyhalli, jossa reitintekijät on tainnut olla samaa pituusluokkaa minun kanssa, se oli uskomatonta. Kiipely tuntui niin helpolta, kiipeily ole ikinä tuntunut niin vaivattomalta,kun ei tarvinnut kertaakaan pomppiä otteelta toisella tai kurotella varpaille. Kerrankin tiesi miltä pidemmistä tuntuu kiivetä :D Toisaalta, kyllä siinä tuntuu saavuttavansa enemmän, kun kiipeily ei tunnu liian helpolta.
Liian usein mun tekosyy on että olen liian lyhyt. Pituutta hienosti se 159-160cm. Painoa pituuteeni verrattuna periaatteessa ihan normaalisti, mutta hyvin vahvojen reisieni ja rasvakerroksen lantion ympärillä, painovoima vetää minua mukavasti alaspäin. On helppo sanoa etten yletä, tai että perse vetää alas. Mutta tekosyitähän ne vain.
VastaaPoistaMonesti jouduin kiipeily ystäviini verrattuna tekemään enemmän töitä tietyillä reitellä...mutta..se taas näyttää näppäryyttäni ja "determination".
Niin kuin sanoit, pitäisi keskittyä niihin positiivisiin asioihin!
Olen suurinpiirtein saman pituinen :)
PoistaTäytyy tehdä joskus muutama muuvi enemmän, että pääsee samat reitit, kun pidemmät kiipeilijät. Olen myös huomannut, että lyhyenä tekniikka kehittyy nopeammin, joutuu ihan oikeasti miettimään sitä tekniikkaa helpoillakin reiteillä, jopa vitosilla, kun muut vetelee vaan frogina. Ja näyttäähän se hienommalta, kun tekee vähän muuvejakin ;)
Mulle sopii hyvin sellaiset liskoilureitit pienillä otteilla (mitä en kyllä uskalla sitten liidata). Ne voi joskus olla vaikeaksikin greidattu ja sitten en pääse paljon helpommaksi greidattuja kahvaralleja, kun ne vaatii dynaamista liikkumista ja se on mun heikkous. Mietin juuri, että jos valtaosa kiipelijöistä olisi naisia, olis reitit greidattu ihan eri tavoin.
Mun mielestä on aina hieno kattoa, kun joku pätkä kiipeilee vaikeita reittejä tai sitten julmetun iso kaveri gekkoilee pienillä krimpeillä :)