Olhava + video Oma Planeetta 8a+
Kesän Olhavan reissu venyi sitten kesäloman viimeiselle viikolle. Sadetutkia ja -ennusteita on tullut tsiigailtua koko kesän, mut tää kesähän on ollut melko kostea, ei siitä ole mihinkään päässyt.
Keskiviikko
No ilma näytti kuitenkin hieman paranemaan päin ja keskiviikkona pakattiin taas romppeet autoon ja lähdettiin vihdoin sinne Olhavalle. Ruokaa oli vajaaksi neljäksi päiväksi, pakkohan sieltä oliskin sitten jo tulla himaan, kun duunitkin alkaa taas. Pitää sitä jostain rahaa saada, jotta on varaa reissata ja kiivetä. Ja maksaa kämppä.
Iltapäivästä häätyteeltiin hellelukemia, ilma oli pilvinen. Pieni hiki siinä puskee, kun raahaa 25 kilosta rinkkaa ja ruokakassia leiripaikalle. Tällä kertaa oltiinkin reippaita, laitettiin heti teltta pystyyn, syötiin välipala ja lähettiin kiipeemään. Heikki kiipesi Kehrääjän alun (meillä ei ole ihan tarkkaa tietoa mistä kehrääjä menee just sen alun jälkeen, joten reitti joka kiivettiin saattais olla Erikois-kehrääjä), seuraavaksi seurattiin Vekaran linjaa lepakkofleikiltä ylös väliankkurille, jossa on hyvä ottaa pidempi lepo.
Lopulta kun lähdin kakkostelemaan, taivaalta tiputteli jo vettä. Lepakkofleikille päästessäni kallio oli jo sen verran liukas, että taistelin fleikin kanssa sen verran pitkään, että lepakotkin taisi jo kyllästyä tuntemattomaan vieraaseen ja pitivät senpäivästä meteliä. Jos joku inhoaa sitä, että kynsillä raavitaan liitutaulua, niin ei se lepakkokonsertti paljoa sille häviä.
Väliankkurilla todettiin jo kovaa kohinaa ja lammen pinta antoi merkkejä kunnon sateesta. Heikki nousi väliankkurilta vasemmalle Erikois-A:n lopun ja pienestä liukastelusta huolimatta ei tullut mitään pannuja. Heikin päästessä yläankkurille vettä tulikin jo ihan huolella. Päätin lähteä kuitenkin itsekin liukastelemaan, olihan mulla joka tapauksessa yläköysi. Ärräpäitä päästellessäni totesin useamman kerran, että mitä hitaammin kiipeän, sitä märempää ja liukkaampaa, mut ei se mun vauhtia kyllä lisännyt. Ankkurille tullessa minä, Heikki ja kallio oltiin litimärkiä. Onneksi ystävälliset saksalaiset olivat kuitenkin jemmaneet reitin alkuun jättämämme ylimääräiset kamat ja kengät sateensuojaan!
Koko ilta ja läpi yön tiputteli vettä, eihän se nyt ookaan mitään uutta, et me istutaan Olhavalla sateessa, eikä ole yksinkertaisesti mitään tekemistä, kun täyttää jotain hikisiä ristikoita. No kävin mä sateessa poimimassa mustikoita ja vaniljakastikkeen kanssa saatiin loihdittua pitkin reissua vaikka mitä mustikkaherkkuja.
Torstai
Ei pienintäkään tuulenvirettä, joka kuivais kallion. Jostain puski jälleen kerran sadekuuroa. No me ajateltiin lähteä autolle hakemaan meidän pressua ja virittää se hammokkien katokseksi, et vois sentään sadeilmasta huolimatta jostain asiasta nauttia. Nooh, arvatenkin puolen tunnin hikisen kävelyn jälkeen autolle päästyämme ilma oli kirkas ja kuiva. Otettiin kuitenkin pressu peesiin. Ajateltiin samalla juoda kupposet kahvia siinä pikkukahvilassa pohjoisportilla. Kukkarot oli tietenkin teltalla ja auton parkkikolikot loppu. Yllätys! Hukkareissu, eikä sitä pressuakaan sitten tarvittu koko loppuaikana.
Kun päästiin teltalle, räkättiin äkkiä, sillä feissit alkoivat näyttämääm kuivumisen merkkejä. Mentiin ylös samasta kohtaa kun edellisenä päivänä, eikä halkeamen liukkaus ollut ihan yhtä paha. Siitä sitten virittämään yläköyttä Kantille (6a+). Kantilla olikin pientä ruuhkaa, mut aikamme venailtua päästiin mekin ylistelemään. Ne jotka tietää Kantin pultituksen, niin tietää, et se olis aika kuumottava ja henkinen liidi yhdistettynä vielä niihin rapautuviin otteisiin - et ei siis olla ihan heti lähdössä liidaa. Heikki ylisteli reitin puhtaasti ja mä emmin taas mielessäni, et tulee varmaan uintireissu.
Täytyy kyllä sanoa, että mulla oli kyllä ihan p*skat kengät, tällä kertaa olikin miuroja ikävä. Kustavin leveissä halkeamissa mun madrockit toimii ihan kohtalaisesti, mut eipä niistä ookaan muuhun. Toki se on hyvä aina syyttää vääriä kenkiä. Heikki piti ylistä melko tiukalla, ja yhdessä kohtaa jalat vähän lipsahtikin, mut sain tilanteen seivattua roikkumalla rystyset valkosina krimpeissä. Et joo, menihän se silleen ihan puhtaasti, mut se ylis oli kyllä aika tiukalla. Kantti olikin meidän molempien mielestä aivan käsittämättömän hieno linja, kolmen tähden arvoinen. Aurinko oli jo ajat sitten kääntynyt laatalle, joten sitä oli aika rätti sen suorituksen jälkeen. Siispä viritettiin laskeutumisköysi telttapaikalle ja lähdettiin syömään.
Sillä aikaa kiipeilijäporukka olikin vaihtunut. Samuel Hammer oli tullut työstämään Oma Planeetta 8a+ reittiä. Mentiin siis tsiigailee ensimmäisiä yrkkiä ja otin vähän viedokuvaa Goprolla. Kuvausolosuhteet oli noinkin yksinkertaiselle kameralle kyllä haastavat, kun kantin takaa paistaa aurinko ja reitti on varjossa, mut saihan siitä jotain muistikortille. Vielä ei muuten menny.
Perjantai
Seuraavana aamuna tulikin nukuttua tosi pitkään. Suurinpiirtein koko leiri oli unessa vielä ysin jälkeen, mikä taitaa olla aika harvinaista. Aurinko paistoi ja jengi oli myöhässä projekteiltaan, tulis aika kuuma päivä kiivetä. Aamupalan jälkeen käveltiin ylös Salaman (5+) ankkurille, reitti joka tuli myös ylisteltyä. Viimeksi kun kokeiltiin reittiä, se tuntui greidiinsä nähden ihan hyvältä, eikä kovin vaikeata. Aika varmaan kultaa muistot, nyt oli molempien nousu tosi hankalaa ja mä huilasin köydessä ainakin kahteen kertaan ja yhden kerran puuhun nojaillen. Reitin alussa oli muistaakeni tosi hyvää listaa ja jalkkiksia, nyt mä en löytänyt mitään ja jammitkin oli tosi huonoja. Homma tuntu niin hankalalta, että Heikkikin päätti olla lähtemättä työstämään kyseisen reitin liidiä. Mitäpä sitä valmiiksi rinta leuassa... eiku miten päin se olikaan?
Ylisteltiin vielä Tulenarkaa (6a) sektorilla Paskantärkeä, ihan kamala reitti rapautuvalla kivellä (voisko nimistä päätellä jotain?). Lähdettiin takas leiriin syömään ja viettämään luppoaikaa helteisessä säässä. Uitiin lammessa ja Heikki, Pamu ja Teemu hyppivät Kantilta veteen. Mä passasin, koska mä oon niin tavattoman tylsä ihminen. Teemu tosin veti pisimmän korren ja otti hypyt tehden voltin suorin vartaloin... Jälkeenpäin paljastui herran harrastaneen reilu kymmenen vuotta telinevoimistelua.
Telttapaikalla kyhäiltiin pientä boulderointia seinällä ja kivellä, johon Pamu tikkasi hienon reitin. Heikki toistonousi niistä lyhennelmän, helpon 6a+:n; se ei ollut mitään ihan siroa boulderia, mut meni kuitenkin. Illalla kun Oma Planeetta oli varjossa jäähtynyt, seurattiin taas jännityksellä tikkiä. Viidennellä yrkällä nousu oli tehty, kruksimuuvi oli erikoinen, mut todella hieno.
Sen jälkeen me koitettiin vähän ylistellä viereistä reittiä Luonnonlapsi 6b. Homma seisahtui meillä molemmilla kruksiin, ei vaan auennut. Kerättiin kimpsut ja painuttiin leiriin, jossa alkoi olemaan jo tungosta. Iltanuotiolla oli mukava jutustella ja kuunnella mitä hauskimpia juttuja ja analyyseja tikeistä, reiteistä, pultituksista, greideistä...
Lauantai
Aamulla herättiin joskus kuuden pintaan ja otettiin heti aamukiikut siitä leiripaikalta. Ylös päästessä hartioissa tuntui jo painoa ja särkyä, joten päätettiin kerätä laskeutumisköysi talteen ja aloittaa kotimatka... Mut ihan hyvin tähdätty, safkat riitti just, jengiä alkoi olemaan ruuhkaksi asti ja helteetkin oli saapumassa.
Oma Planeetta 8a+ / Samuel Hammer
Tässä vielä videomatskua tikistä....
Keskiviikko
No ilma näytti kuitenkin hieman paranemaan päin ja keskiviikkona pakattiin taas romppeet autoon ja lähdettiin vihdoin sinne Olhavalle. Ruokaa oli vajaaksi neljäksi päiväksi, pakkohan sieltä oliskin sitten jo tulla himaan, kun duunitkin alkaa taas. Pitää sitä jostain rahaa saada, jotta on varaa reissata ja kiivetä. Ja maksaa kämppä.
Iltapäivästä häätyteeltiin hellelukemia, ilma oli pilvinen. Pieni hiki siinä puskee, kun raahaa 25 kilosta rinkkaa ja ruokakassia leiripaikalle. Tällä kertaa oltiinkin reippaita, laitettiin heti teltta pystyyn, syötiin välipala ja lähettiin kiipeemään. Heikki kiipesi Kehrääjän alun (meillä ei ole ihan tarkkaa tietoa mistä kehrääjä menee just sen alun jälkeen, joten reitti joka kiivettiin saattais olla Erikois-kehrääjä), seuraavaksi seurattiin Vekaran linjaa lepakkofleikiltä ylös väliankkurille, jossa on hyvä ottaa pidempi lepo.
Lopulta kun lähdin kakkostelemaan, taivaalta tiputteli jo vettä. Lepakkofleikille päästessäni kallio oli jo sen verran liukas, että taistelin fleikin kanssa sen verran pitkään, että lepakotkin taisi jo kyllästyä tuntemattomaan vieraaseen ja pitivät senpäivästä meteliä. Jos joku inhoaa sitä, että kynsillä raavitaan liitutaulua, niin ei se lepakkokonsertti paljoa sille häviä.
Väliankkurilla todettiin jo kovaa kohinaa ja lammen pinta antoi merkkejä kunnon sateesta. Heikki nousi väliankkurilta vasemmalle Erikois-A:n lopun ja pienestä liukastelusta huolimatta ei tullut mitään pannuja. Heikin päästessä yläankkurille vettä tulikin jo ihan huolella. Päätin lähteä kuitenkin itsekin liukastelemaan, olihan mulla joka tapauksessa yläköysi. Ärräpäitä päästellessäni totesin useamman kerran, että mitä hitaammin kiipeän, sitä märempää ja liukkaampaa, mut ei se mun vauhtia kyllä lisännyt. Ankkurille tullessa minä, Heikki ja kallio oltiin litimärkiä. Onneksi ystävälliset saksalaiset olivat kuitenkin jemmaneet reitin alkuun jättämämme ylimääräiset kamat ja kengät sateensuojaan!
Koko ilta ja läpi yön tiputteli vettä, eihän se nyt ookaan mitään uutta, et me istutaan Olhavalla sateessa, eikä ole yksinkertaisesti mitään tekemistä, kun täyttää jotain hikisiä ristikoita. No kävin mä sateessa poimimassa mustikoita ja vaniljakastikkeen kanssa saatiin loihdittua pitkin reissua vaikka mitä mustikkaherkkuja.
Torstai
Ei pienintäkään tuulenvirettä, joka kuivais kallion. Jostain puski jälleen kerran sadekuuroa. No me ajateltiin lähteä autolle hakemaan meidän pressua ja virittää se hammokkien katokseksi, et vois sentään sadeilmasta huolimatta jostain asiasta nauttia. Nooh, arvatenkin puolen tunnin hikisen kävelyn jälkeen autolle päästyämme ilma oli kirkas ja kuiva. Otettiin kuitenkin pressu peesiin. Ajateltiin samalla juoda kupposet kahvia siinä pikkukahvilassa pohjoisportilla. Kukkarot oli tietenkin teltalla ja auton parkkikolikot loppu. Yllätys! Hukkareissu, eikä sitä pressuakaan sitten tarvittu koko loppuaikana.
Kun päästiin teltalle, räkättiin äkkiä, sillä feissit alkoivat näyttämääm kuivumisen merkkejä. Mentiin ylös samasta kohtaa kun edellisenä päivänä, eikä halkeamen liukkaus ollut ihan yhtä paha. Siitä sitten virittämään yläköyttä Kantille (6a+). Kantilla olikin pientä ruuhkaa, mut aikamme venailtua päästiin mekin ylistelemään. Ne jotka tietää Kantin pultituksen, niin tietää, et se olis aika kuumottava ja henkinen liidi yhdistettynä vielä niihin rapautuviin otteisiin - et ei siis olla ihan heti lähdössä liidaa. Heikki ylisteli reitin puhtaasti ja mä emmin taas mielessäni, et tulee varmaan uintireissu.
Täytyy kyllä sanoa, että mulla oli kyllä ihan p*skat kengät, tällä kertaa olikin miuroja ikävä. Kustavin leveissä halkeamissa mun madrockit toimii ihan kohtalaisesti, mut eipä niistä ookaan muuhun. Toki se on hyvä aina syyttää vääriä kenkiä. Heikki piti ylistä melko tiukalla, ja yhdessä kohtaa jalat vähän lipsahtikin, mut sain tilanteen seivattua roikkumalla rystyset valkosina krimpeissä. Et joo, menihän se silleen ihan puhtaasti, mut se ylis oli kyllä aika tiukalla. Kantti olikin meidän molempien mielestä aivan käsittämättömän hieno linja, kolmen tähden arvoinen. Aurinko oli jo ajat sitten kääntynyt laatalle, joten sitä oli aika rätti sen suorituksen jälkeen. Siispä viritettiin laskeutumisköysi telttapaikalle ja lähdettiin syömään.
Sillä aikaa kiipeilijäporukka olikin vaihtunut. Samuel Hammer oli tullut työstämään Oma Planeetta 8a+ reittiä. Mentiin siis tsiigailee ensimmäisiä yrkkiä ja otin vähän viedokuvaa Goprolla. Kuvausolosuhteet oli noinkin yksinkertaiselle kameralle kyllä haastavat, kun kantin takaa paistaa aurinko ja reitti on varjossa, mut saihan siitä jotain muistikortille. Vielä ei muuten menny.
Perjantai
Seuraavana aamuna tulikin nukuttua tosi pitkään. Suurinpiirtein koko leiri oli unessa vielä ysin jälkeen, mikä taitaa olla aika harvinaista. Aurinko paistoi ja jengi oli myöhässä projekteiltaan, tulis aika kuuma päivä kiivetä. Aamupalan jälkeen käveltiin ylös Salaman (5+) ankkurille, reitti joka tuli myös ylisteltyä. Viimeksi kun kokeiltiin reittiä, se tuntui greidiinsä nähden ihan hyvältä, eikä kovin vaikeata. Aika varmaan kultaa muistot, nyt oli molempien nousu tosi hankalaa ja mä huilasin köydessä ainakin kahteen kertaan ja yhden kerran puuhun nojaillen. Reitin alussa oli muistaakeni tosi hyvää listaa ja jalkkiksia, nyt mä en löytänyt mitään ja jammitkin oli tosi huonoja. Homma tuntu niin hankalalta, että Heikkikin päätti olla lähtemättä työstämään kyseisen reitin liidiä. Mitäpä sitä valmiiksi rinta leuassa... eiku miten päin se olikaan?
Ylisteltiin vielä Tulenarkaa (6a) sektorilla Paskantärkeä, ihan kamala reitti rapautuvalla kivellä (voisko nimistä päätellä jotain?). Lähdettiin takas leiriin syömään ja viettämään luppoaikaa helteisessä säässä. Uitiin lammessa ja Heikki, Pamu ja Teemu hyppivät Kantilta veteen. Mä passasin, koska mä oon niin tavattoman tylsä ihminen. Teemu tosin veti pisimmän korren ja otti hypyt tehden voltin suorin vartaloin... Jälkeenpäin paljastui herran harrastaneen reilu kymmenen vuotta telinevoimistelua.
Telttapaikalla kyhäiltiin pientä boulderointia seinällä ja kivellä, johon Pamu tikkasi hienon reitin. Heikki toistonousi niistä lyhennelmän, helpon 6a+:n; se ei ollut mitään ihan siroa boulderia, mut meni kuitenkin. Illalla kun Oma Planeetta oli varjossa jäähtynyt, seurattiin taas jännityksellä tikkiä. Viidennellä yrkällä nousu oli tehty, kruksimuuvi oli erikoinen, mut todella hieno.
Sen jälkeen me koitettiin vähän ylistellä viereistä reittiä Luonnonlapsi 6b. Homma seisahtui meillä molemmilla kruksiin, ei vaan auennut. Kerättiin kimpsut ja painuttiin leiriin, jossa alkoi olemaan jo tungosta. Iltanuotiolla oli mukava jutustella ja kuunnella mitä hauskimpia juttuja ja analyyseja tikeistä, reiteistä, pultituksista, greideistä...
Lauantai
Aamulla herättiin joskus kuuden pintaan ja otettiin heti aamukiikut siitä leiripaikalta. Ylös päästessä hartioissa tuntui jo painoa ja särkyä, joten päätettiin kerätä laskeutumisköysi talteen ja aloittaa kotimatka... Mut ihan hyvin tähdätty, safkat riitti just, jengiä alkoi olemaan ruuhkaksi asti ja helteetkin oli saapumassa.
Oma Planeetta 8a+ / Samuel Hammer
Tässä vielä videomatskua tikistä....
Kommentit
Lähetä kommentti