Kustavi osa 2
Kustavin Riskelässä (tai siis Riskeläisvuorella) oli koko lauantai mukava aurinkoinen päivä ja kivi oli kuivaa. Kiveksien jälkeen rymyttiin vielä muutama halkeamareitti. Ilta oli kuitenkin pitkällä, joten oli aika laittaa kamat kasaan.
No me ajateltiin, että kun kerran ollaan Kustavissa saaristossa, niin kyllähän telttapaikka pitää jostain meren ääreltä löytää. Päätettiin ihan randomina ajella ympäri Kustavia ja katsoa josko sopiva paikka löytyisi. Lootholma oli tähän aikaan vuodesta vielä kiinni. Suurin osa Kustavin rannoista lienee kuitenkin mökkirantaa, joten me lähinnä siis heitettiin autolla tunnin ajan samaa rundia kuin paikalliset mopopojat.
Aurinko alkoi kuitenkin jo laskemaan, joten kerrankin oltiin viisaita ja päätettiin nyt etsiä se telttapaikka, ettei tarvitse pimeässä pystyttää telttaa. Matkan varrella bongattiin keskustan baarin terassilla työntekijä siivoamassa. Pysähdyttiin siihen ja huudeltiin auton ikkunasta "ootko auki? onko sulla safkaa?". No aukihan se oli ja Heikki halusi syömään. Meno paikassa oli kuin suoraan Kummelista. Paikkakunnan kaikki juuri 18 vuotta täyttäneet miehenalut, eli kaiken kaikkiaan 7 juhlijaa, olivat pubissa pääsiäisen vietossa. Sympaattista. Tilattiin vissyvesi, ginger ale ja pitsa. Ajattelin, että 13 euron pitsa on vähintään perhepitsa, mutta läpyskä oli lähinnä euron roiskeläpän kokoinen. Ei se vissyvesikään jättänyt kylmäksi: lasillinen 4,5 euroa. Mähän olisin voinut käydä juomassa ne vissyt tohon hintaan vaikka Hotelli Tornissa.
No ilta sen kun hämärtyy. Telttapaikka löytyi ja oli sinne eräät toisetkin kiipeilijäsankarit eksyneet, joten ihan yksin ei sielläkään jouduttu olemaan. Pystytettiin teltta ja mentiin heti nukkumaan. Patja tuntui hieman viileältä, eristämättömät ilmapatjat kun oli lähinnä kesäkäyttöön tarkoitettu. Pikkuhiljaa kylmä valtasi telttaa ja makuupusseja. Ai niin, muistinko mainita, että meillä oli +2 asteen makuupussit?
Yön aikana pikkuhiljaa tuli lisättyä vaatetta. Villapaita, sitten fleece, untuvatakki, toppahousut, pipo. Ja kylmä puski vaan sisään. Forecan plusmiinusnolla olikin 10 asteen yöpakkanen. Tuli siinä kuitenkin pienissä pätkissä nukuttuakin. Vuorotellen heräsimme toistemme kuorsaukseen ja ajattelimme, että ainakin toinen meistä saa unta, muuten lähdettäis menemään täältä.
Aamulla seiskan aikaan heräsin auringonsarastukseen. Maa oli kallellaan, silmälasit jäätyneet ja pipon päällä kasa lunta. Pikkuhiljaa alkoi maailma asettua kohdilleen ja maanpinta oli kutakuinkin suorassa jalkojen alla. Koko teltta oli sisältä ja päältä jäässä ja lumessa. Kuuma kahvi ja liian suolainen aamupuuro oli ehkä parasta mitä olisi voinut sattua. No saunakin olisi voinut sattua. Suomalaista kuitenkin lohduttaa tieto siitä, ettei naapurilla mennyt yö yhtään sen paremmin: oli heilläkin "vähän viilee yö".
Me lähdettiin jo aamuyhdeksältä autolla pörräämään, autoon kun sai hyvän lämmön päälle. Käytiin katsomassa Hopiavuori, kuivaa oli, mutta aamu sen verran viileä, että kylmä kivi ei houkutellut. Toisesta kiipeilypäivästä Riskelässä ei sitten tullutkaan mitään. Väsytti ja yön syväjäädytys sai hytisemään heti varjossa ja tuulessa. Niinpä me löhöttiin auringonpaisteessa ja nautittiin aurigon lämmöstä.
No me ajateltiin, että kun kerran ollaan Kustavissa saaristossa, niin kyllähän telttapaikka pitää jostain meren ääreltä löytää. Päätettiin ihan randomina ajella ympäri Kustavia ja katsoa josko sopiva paikka löytyisi. Lootholma oli tähän aikaan vuodesta vielä kiinni. Suurin osa Kustavin rannoista lienee kuitenkin mökkirantaa, joten me lähinnä siis heitettiin autolla tunnin ajan samaa rundia kuin paikalliset mopopojat.
Aurinko alkoi kuitenkin jo laskemaan, joten kerrankin oltiin viisaita ja päätettiin nyt etsiä se telttapaikka, ettei tarvitse pimeässä pystyttää telttaa. Matkan varrella bongattiin keskustan baarin terassilla työntekijä siivoamassa. Pysähdyttiin siihen ja huudeltiin auton ikkunasta "ootko auki? onko sulla safkaa?". No aukihan se oli ja Heikki halusi syömään. Meno paikassa oli kuin suoraan Kummelista. Paikkakunnan kaikki juuri 18 vuotta täyttäneet miehenalut, eli kaiken kaikkiaan 7 juhlijaa, olivat pubissa pääsiäisen vietossa. Sympaattista. Tilattiin vissyvesi, ginger ale ja pitsa. Ajattelin, että 13 euron pitsa on vähintään perhepitsa, mutta läpyskä oli lähinnä euron roiskeläpän kokoinen. Ei se vissyvesikään jättänyt kylmäksi: lasillinen 4,5 euroa. Mähän olisin voinut käydä juomassa ne vissyt tohon hintaan vaikka Hotelli Tornissa.
No ilta sen kun hämärtyy. Telttapaikka löytyi ja oli sinne eräät toisetkin kiipeilijäsankarit eksyneet, joten ihan yksin ei sielläkään jouduttu olemaan. Pystytettiin teltta ja mentiin heti nukkumaan. Patja tuntui hieman viileältä, eristämättömät ilmapatjat kun oli lähinnä kesäkäyttöön tarkoitettu. Pikkuhiljaa kylmä valtasi telttaa ja makuupusseja. Ai niin, muistinko mainita, että meillä oli +2 asteen makuupussit?
Yön aikana pikkuhiljaa tuli lisättyä vaatetta. Villapaita, sitten fleece, untuvatakki, toppahousut, pipo. Ja kylmä puski vaan sisään. Forecan plusmiinusnolla olikin 10 asteen yöpakkanen. Tuli siinä kuitenkin pienissä pätkissä nukuttuakin. Vuorotellen heräsimme toistemme kuorsaukseen ja ajattelimme, että ainakin toinen meistä saa unta, muuten lähdettäis menemään täältä.
Aamulla seiskan aikaan heräsin auringonsarastukseen. Maa oli kallellaan, silmälasit jäätyneet ja pipon päällä kasa lunta. Pikkuhiljaa alkoi maailma asettua kohdilleen ja maanpinta oli kutakuinkin suorassa jalkojen alla. Koko teltta oli sisältä ja päältä jäässä ja lumessa. Kuuma kahvi ja liian suolainen aamupuuro oli ehkä parasta mitä olisi voinut sattua. No saunakin olisi voinut sattua. Suomalaista kuitenkin lohduttaa tieto siitä, ettei naapurilla mennyt yö yhtään sen paremmin: oli heilläkin "vähän viilee yö".
Me lähdettiin jo aamuyhdeksältä autolla pörräämään, autoon kun sai hyvän lämmön päälle. Käytiin katsomassa Hopiavuori, kuivaa oli, mutta aamu sen verran viileä, että kylmä kivi ei houkutellut. Toisesta kiipeilypäivästä Riskelässä ei sitten tullutkaan mitään. Väsytti ja yön syväjäädytys sai hytisemään heti varjossa ja tuulessa. Niinpä me löhöttiin auringonpaisteessa ja nautittiin aurigon lämmöstä.
 |
| Lauantai otti vähän reisille ja takalistolihaksille. Illalla pelkkä kävely ylös sektorilta sai jalat huutamaan hoosiannaa. |
 | ||
| Riskeläisvuori kallion päältä kuvattuna. Suomen mittakaavassa ihan helmimaisemat. |
 |
| Kymmenen asteen yöpakkasen jälkeen jaksoi vähän vielä nauraakin. Teltta on pystytetty tosi pro-meiningillä, huomaa roikkuva katto! Jäälkiviisaana voin sanoa, että +2 asteen makuupussissa saattaa olla vähän viileää. Tämä ei ehkä ollut se oikea tapa olla cool. Normisäädöllä jälleen! Suomalaista kuitenkin lohduttaa, ettei naapurilla ollut asiat sen paremmin, oli heilläkin "vähän viilee yö". |
Kommentit
Lähetä kommentti