Mitä seikkailu on opettanut peloista
It's not the mountain we conquer but ourselves -Sir Edmund Hillary
On hyvin helppoa ajatella, että kiipeilijät eivät pelkää kiipeillessään, tai ollessaan korkealla. On oikeastaan hyvin helppoa ajatella, etteivät muut ihmiset ylipäätään pelkää tai ole epävarmoja, ainakaan asioissa, jotka he näyttävät hallitsevan hyvin. Kiipeileminen ja seikkaileminen on kuitenkin opettanut minulle tärkeän asian peloista: pelot voi selättää ja omaa mieltään oppia hallitsemaan.
Oma mieli voi luoda hyvinkin isoja mörköjä. Kiivetessä se voi kertoa sinulle useita lopputuloksia, mihin epäonnistuminen voi johtaa. Usein mielikuvitus on paljon vilkkaampi ja nokkelampi mtä todellisuus, siksi omaa mieltä on opittava hallitsemaan. Ehkä vielä pelkojen selättämistä ja mielenhallintaa tärkeämpi opetus on ollut se, että pelkojen ei tarvitse estää tekemästä niitä asioita, joihin suhtautuu intohimoisesti.
Kun hyppäsin muualla elämässäni uudelle uralle ja lähdin tavoittelemaan opiskelupaikkaa yliopistolla, mieleni epäröi monia asioita: pääsenkö sisään (eli kannattaako minun edes yritää), opiskelenko väärää alaa, saanko ikinä koskaan milloinkaan töitä, miten selviän elämästäni opiskelijabudjetilla? Kuinka paljon pelot ja epäilykset voivatkaan rajoittaa meitä, jos annamme niin tapahtua? Kiipeilyn kautta olen oppinut, että kun asiat tulevat tutuiksi ja oma kompetenssi kasvaa, myös tuntemattomaan liittyvät pelot hälvenevät.
Omien pelkojen selättämisessä on ollut tärkeää huomata kaksi asiaa: jos muut pystyvät, pystyn minäkin ja että myös muut pelkäävät: asiat eivät välttämättä ole muille sen helpompia kuin minullekaan, vaan kyse on siitä miten niihin suhtautuu ja miten niitä oppii käsittelemään. Siten kiipeileminen on parhaimmillaan henkilökohtaisen voimautumisen lähde: pystyn tekemään ja tavoittelemaan asioita, jotka mieleni on pyrkinyt sulkemaan ulottuviltani luomalla pelkoja.
Toisaalta tällä voimautumisella on myös poliittinen ulottuvuus: kun oppii näkemään ja ymmärtämään miten yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat ja tekevät asioista helpompia joko toisille tai itselle (eli aina asiat eivät ole yhtä helppoja tai vaikeita eri ihmisille!) voi pyrkiä vaikuttamaan aktiivisesti myös niihin rakenteisiin, jotka rajoittavat ihmisyyttä tai luovat eriarvoisuutta.
On hyvin helppoa ajatella, että kiipeilijät eivät pelkää kiipeillessään, tai ollessaan korkealla. On oikeastaan hyvin helppoa ajatella, etteivät muut ihmiset ylipäätään pelkää tai ole epävarmoja, ainakaan asioissa, jotka he näyttävät hallitsevan hyvin. Kiipeileminen ja seikkaileminen on kuitenkin opettanut minulle tärkeän asian peloista: pelot voi selättää ja omaa mieltään oppia hallitsemaan.
Oma mieli voi luoda hyvinkin isoja mörköjä. Kiivetessä se voi kertoa sinulle useita lopputuloksia, mihin epäonnistuminen voi johtaa. Usein mielikuvitus on paljon vilkkaampi ja nokkelampi mtä todellisuus, siksi omaa mieltä on opittava hallitsemaan. Ehkä vielä pelkojen selättämistä ja mielenhallintaa tärkeämpi opetus on ollut se, että pelkojen ei tarvitse estää tekemästä niitä asioita, joihin suhtautuu intohimoisesti.
Kun hyppäsin muualla elämässäni uudelle uralle ja lähdin tavoittelemaan opiskelupaikkaa yliopistolla, mieleni epäröi monia asioita: pääsenkö sisään (eli kannattaako minun edes yritää), opiskelenko väärää alaa, saanko ikinä koskaan milloinkaan töitä, miten selviän elämästäni opiskelijabudjetilla? Kuinka paljon pelot ja epäilykset voivatkaan rajoittaa meitä, jos annamme niin tapahtua? Kiipeilyn kautta olen oppinut, että kun asiat tulevat tutuiksi ja oma kompetenssi kasvaa, myös tuntemattomaan liittyvät pelot hälvenevät.
Omien pelkojen selättämisessä on ollut tärkeää huomata kaksi asiaa: jos muut pystyvät, pystyn minäkin ja että myös muut pelkäävät: asiat eivät välttämättä ole muille sen helpompia kuin minullekaan, vaan kyse on siitä miten niihin suhtautuu ja miten niitä oppii käsittelemään. Siten kiipeileminen on parhaimmillaan henkilökohtaisen voimautumisen lähde: pystyn tekemään ja tavoittelemaan asioita, jotka mieleni on pyrkinyt sulkemaan ulottuviltani luomalla pelkoja.
Toisaalta tällä voimautumisella on myös poliittinen ulottuvuus: kun oppii näkemään ja ymmärtämään miten yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat ja tekevät asioista helpompia joko toisille tai itselle (eli aina asiat eivät ole yhtä helppoja tai vaikeita eri ihmisille!) voi pyrkiä vaikuttamaan aktiivisesti myös niihin rakenteisiin, jotka rajoittavat ihmisyyttä tai luovat eriarvoisuutta.
 |
| Lyhytköysitekniikalla Hamaroyskaftetille. |
 |
| Storsteinfjelletillä (1893 moh), Pohjois-Norjan korkeimmalla huipulla. |
 |
| Storsteinfjelletin itäharjanne, noustiin harjanteelle hieman läheempänä huippua. |
 |
| Meikäläinen vie köysistöä jäätikön halki. |
 |
| Miehet ihmettelemässä että miten se vesilammikko on tuolla tavalla ylämäkeen? |
Kommentit
Lähetä kommentti