Lofootit vol 3

Jos viimeksi tuli otettua vähän pataan, niin tovin haavoja nuolleena ja itsevarmuutta Paradisetissä kerräilleenä, otimme kiivettäväksi Gandalfilta Gandalfin ja Gollumin.

Gandalfveggen: Gollum & Gandalf
Plääni oli kiivetä Gollum ja Gandalf samana päivänä. Totuus oli kuitenkin vähän toisenlainen.

Jono Gollumille ja Gandalfille.

Gandalfin seinällä oli jatkuvasti aktiviteettia, kun ajoimme siitä ohi. Yö, päivä, sade, aurinko. Ei tuntunut haittaavan sekään, että taivaalta sataa mummoja ja tuuli vihmoo. Mä osasin odottaa parin edellisen kokemuksen jälkeen ruuhkaa, mut en todellakaan mitään tällaista! Onneksi Gollumille oli menossa vain kaksi kolmen hengen köysistöä ennen meitä. Annoin edellämme menneelle köysistölle vähän kaulaa, sillä kolmella menee luonnollisesti vähän pidempään kun kahdella. Se oli ihan hyvä veto, sillä päästiin mukavasti kiipeämään sellasessa välissä, että kukaan ei hidastellut edellä, eikä kuumotellut niskaan.

Kuten tavallista, mä olin taas tyhjentänyt räkkiä huolella ekalla kp:lla. Toki sille oli hyvät perustelutkin, kun siinä reitin alla kuumottelee iso boulderi, eikä sen kanssa halua ottaa osumaa. Ankkuria lähestyessä piti jo hieman tarkistella, että mitä siellä räkissä on jäljellä ja ottaa pieniä rannareita. Heikkikin jo huuteli alhaalta, että onko sulla valjaissa enää muuta ku jatkoja? Onneksi kiipeily ei ollut vaikeaa ja mulla oli juuri sopivat pari piissiä jäljellä, joista tovin soviteltuani sain ankkurin kasaan.

Heikki kakkostelee ekaa köyttä.

Lähdössä kolmannelle kp:lle.

Saavuttuamme reitiltä alas totesimme, että on ihan älytöntä lähteä jonottamaan Gandalfille. Suomalaisköysistö, joka oli lähtenyt liikkeelle meidän ollessa ykkösankkurilla, oli edelleen Gandalfin ykkösankkurilla. Ja reitille oli edelleen jonoa. Nälkäisinä päätimme lähteä autolle syömään ja katsomaan, josko myöhemmin iskisimme uudelleen.

Söimme, otimme päiväunet ja tarkkailimme taas reittiä. Siellä oli todellinen muurahaisjono. Tarpeeksi odoteltuamme alkoi sataa. Päätimme unohtaa Gandalfin tältä päivältä ja palasimme reitille sateiden jälkeen. Tällä kertaa edellämme oli useampi köysistö. Odotellessamme syötiin kaikki eväät ja hyppäsin puskapissallakin kolme kertaa ennen vuoroamme.

Lopulta pääsin aloittamaan liidit. Pientä jännää tuntui olevan ilmassa. Alku tuntui vähän liukkaalta, mut onnistuin päättäväisenä könyämään pieneen ylöspäin kapenevaan alkoviin, jota olin silmämääräisesti tähyillyt kruksiksi. Kiipesin alkovissa ylöspäin, kunnes se kapeni halkeamaksi. Sain käden hyvään jammiin ja yritin päästä kiepsahtamaan alkovissa feissille. En yltänyt otteille. Jalkoja ylöspäin ja uutta yritystä. Nyt oltiin enää parin sentin päässä. Takaisin alkoviin ja yritin sovittaa jalkoja vielä ylemmäs. Forkku alkoi pumppaamaan ja asento oli tukala. Ärräpäitä. Heikki ei tästä tuu mitään! Ajattelin jo luovuttaa. Jos vaan pyytäisin, että ota tähän ja laske mut alas. Hemmetti, mä koitan vielä kerran. Sain sormet johonkin koloon, joka oli täynnä vettä ja onnistuin vääntämään itseni alkovista! Huh! Auringon kuumotellessa kiipesin ankkuriständille ja huokaisin.

Varmistaessani Heikki hävisi kakkospitsiä liidatessaan pian jonnekin näköyhteyden ulottumattomiin ja mä katselin maisemia istuen hyllyllä selkä kallioon. Aurinko oli siirtynyt jo länteen ja jos nojasin pääni kallioon, se hävisi kallion taakse. Vieressä kasvoi heinää, sinikelloja ja keltaisia kukkia. Ne näyttivät hohtavan auringonpaisteessa. Aika tuntui menettävän merkityksensä ja olisin voinut olla siinä loputtomiin. 

Pian keltaista köytti lähti liikkeelle nopeaan tahtiin pari metriä ja sitten se släkki valui jaloilleni. Heikki oli ankkurilla ja antoi köysimerkin. Voi pojat, oli kakkosköysi hieno! Kolmas köysi alkaa ilmavalla poikkarilla, mä olin ennakkoon vähän kuumotellut sitä exposed traversea. Ankkurilla Heikki otti mut nopeasti liidivarmistukseen ja menoksi. Kruisin nautiskellen poikkarin ja kauhoin reitin toppiin. Olin suorastaan harmistunut ja vähän pettynyt, kun kiipeily loppui. Ku olis otettu lapselta tikkari suusta!

Panorama Gandalfin topista.

Nautittiin vielä toppimaisemista ja otettiin iso läjä toppikuvia!

Rock and Roll Ridge

Gandalfin jälkeen syötiin autossa pikaisesti eväät ja päätettiin lähteä Rock and Roll Ridgelle harjoittelemaan köysistönä liikkumista, simulikiipeilyä. 

Lähtövalmistelut.

Tästäkö siis alas? Topissa meillä oli seuraa ja saatiin betaa alaskönyämiseen.

Topattiin keskiyön auringon loistaessa.

Panorama Pianokrakkenilta.

Aurinkoakin riitti ja käytiin pelleilemässä rannalla.

Käsiseisonta or not...