Thai-kanaa ja lepoa!
Kroppa on hajoillut pitkin syksyä ja olen suvereenisti ollut välittimättä liikoja lepoviikoista. Sitä saa mitä tilaa. Tiukka lukotus, staattinen muuvi gastonista ja hartian etuosa venähti. Levot jäivät liian vähäisiksi ja vasen hartia on kipuillut kuukauden ajan on-off. Isoimmista polvikivuista pääsin eroon kuuden viikon jälkeen loukkaantumisesta. Oikea nivunen on joko venähtänyt tai siinä on jonkinasteinen rasitusvamma. Oireilu on levinnyt nivusesta gluteusten kautta takareiden jäykkyydeksi. Ylikuntokin taitaa vaivata, ainakin mitä ortoreksinen sykereaktio antaa ymmärtää.
Itseasiassa mulla on nyt joka tapauksessa kahden viikon hikiliikuntatauko ja toivottavasti kroppa pääsee palautumaan. Kolme päivää on mennyt täysin levätessä. Tänään salilla venyttelin tunnin, viikonloppuna ajattelin jo kevyesti joogata. Ensi viikolle myös pari joogaa ja viikonloppuna ajattelin ottaa vähän tuntumaa kiipeilyyn.
Eniten hermostuttaa ajatus, että mä otan mentaalipakkia tän lepotauon aikana. Meikäläinen kun ei todellakaan ole mikään synnynnäinen kiipeilijä, en alun alkaen halunnut edes aloittaa koko mokomaa harrastusta ja lähdin hommaan mukaan vain kannustaakseni Heikin uutta harrastusta luvaten käydä kaksi kertaa kuussa varmistamassa. Yeah right. Taustalta löytyy myös korkeanpaikankammo, eikä mulla oo koskaan ollut sitä luontaista ymmärrystä kuinka vertikaalimaailmassa liikutaan. Olen kärsinyt lisäksi halvaannuttavasta putoamisen pelosta, jolloin paniikkikohtaukseni ovat iskeneet päälle (ei siis mitään "apua mä en uskalla!", ei edes p*skat-housuissa pelkoa, vaan rehellistä paniikkia). Ja nyt siis puhutaan ihan siitä, että alkuun ne paniikkireaktiot iski yliksellä noin toisen-kolmannen pultin korkeudella, jonka jälkeen Heikki laski mut alas. Sanoisko että suhteellisen huonoista lähtökohdista musta kuitenkin vastentahtoisesti tuli intohimoinen kiipeilijä. Aika monen muun asian prioriteetti mun elämässä on sittemmin laskenut roimasti. Niitä alkuaikoja ei kauheesti kaipaa ja voi olla, että pitää ottaa rouvalta luulot pois ja tehdä heti alkuun parit putoamisharkat.
Uudeksi syyskauden suosikiksi ravinto-osastolla on muuten noussut thai-kana. Taivaallisen hyvä resepti on urkittu tutulta. Tää on sikäli poikkeuksellinen ruoka meikäläisen ruokavalioon, että tässä käytetään hurjat teelusikallinen sokeria.
Ainekset:
400 g maustamattomia broilerinsuikaleita
3 kananmunaa
1/2 dl kevytmaitoa
2 limeä
1 iso sipuli
1 pussi wok / thai-wok vihanneksia
Mausteet: valkopippuri, curry, mustapippurirouhe, suola ja sokeri
Sekoita marinadi broilerille: 1/2 dl öljyä, valkopippuria, currya ja mustapippurirouhetta. Itse tykkään käyttää currya niin, että puoli Töölöä haisee intialaiselle keittiölle. Siis reilu 1 rkl Santa Maria currya, 1/2 tl valkopippurijauhetta ja ripaus mustapippuria myllystä. Marinoi broileri.
Riko munien rakenne, lisää maito ja sekoita. Paista munakokkeliksi ja siirrä lautaselle. Paista broilersuikaleet ja tarkista maku. Lisää limemehu paistettuihin suikaleihin. Siirrä broileri syrjään (itse laitan uuniin siksi aikaa). Freesaa sipuli öljyssä, lisää suolaa heti, kun sipuli on pannussa! Siirrä sipuli munakokkelin kanssa samalle lautaselle.
Paista wok-vihannekset, lisää suolaa 1/2 tl ja sokeria 1 tl. Kun wok alkaa valmistumaan, heitä sekaan munakokkeli, freesattu sipuli ja kana - sekoita.
Itse syön sellaisenaan, mutta voi tarjoilla esim. keitetyn riisin kera.
Itseasiassa mulla on nyt joka tapauksessa kahden viikon hikiliikuntatauko ja toivottavasti kroppa pääsee palautumaan. Kolme päivää on mennyt täysin levätessä. Tänään salilla venyttelin tunnin, viikonloppuna ajattelin jo kevyesti joogata. Ensi viikolle myös pari joogaa ja viikonloppuna ajattelin ottaa vähän tuntumaa kiipeilyyn.
Eniten hermostuttaa ajatus, että mä otan mentaalipakkia tän lepotauon aikana. Meikäläinen kun ei todellakaan ole mikään synnynnäinen kiipeilijä, en alun alkaen halunnut edes aloittaa koko mokomaa harrastusta ja lähdin hommaan mukaan vain kannustaakseni Heikin uutta harrastusta luvaten käydä kaksi kertaa kuussa varmistamassa. Yeah right. Taustalta löytyy myös korkeanpaikankammo, eikä mulla oo koskaan ollut sitä luontaista ymmärrystä kuinka vertikaalimaailmassa liikutaan. Olen kärsinyt lisäksi halvaannuttavasta putoamisen pelosta, jolloin paniikkikohtaukseni ovat iskeneet päälle (ei siis mitään "apua mä en uskalla!", ei edes p*skat-housuissa pelkoa, vaan rehellistä paniikkia). Ja nyt siis puhutaan ihan siitä, että alkuun ne paniikkireaktiot iski yliksellä noin toisen-kolmannen pultin korkeudella, jonka jälkeen Heikki laski mut alas. Sanoisko että suhteellisen huonoista lähtökohdista musta kuitenkin vastentahtoisesti tuli intohimoinen kiipeilijä. Aika monen muun asian prioriteetti mun elämässä on sittemmin laskenut roimasti. Niitä alkuaikoja ei kauheesti kaipaa ja voi olla, että pitää ottaa rouvalta luulot pois ja tehdä heti alkuun parit putoamisharkat.
Uudeksi syyskauden suosikiksi ravinto-osastolla on muuten noussut thai-kana. Taivaallisen hyvä resepti on urkittu tutulta. Tää on sikäli poikkeuksellinen ruoka meikäläisen ruokavalioon, että tässä käytetään hurjat teelusikallinen sokeria.
Thai-kana
400 g maustamattomia broilerinsuikaleita
3 kananmunaa
1/2 dl kevytmaitoa
2 limeä
1 iso sipuli
1 pussi wok / thai-wok vihanneksia
Mausteet: valkopippuri, curry, mustapippurirouhe, suola ja sokeri
Sekoita marinadi broilerille: 1/2 dl öljyä, valkopippuria, currya ja mustapippurirouhetta. Itse tykkään käyttää currya niin, että puoli Töölöä haisee intialaiselle keittiölle. Siis reilu 1 rkl Santa Maria currya, 1/2 tl valkopippurijauhetta ja ripaus mustapippuria myllystä. Marinoi broileri.
Riko munien rakenne, lisää maito ja sekoita. Paista munakokkeliksi ja siirrä lautaselle. Paista broilersuikaleet ja tarkista maku. Lisää limemehu paistettuihin suikaleihin. Siirrä broileri syrjään (itse laitan uuniin siksi aikaa). Freesaa sipuli öljyssä, lisää suolaa heti, kun sipuli on pannussa! Siirrä sipuli munakokkelin kanssa samalle lautaselle.
Paista wok-vihannekset, lisää suolaa 1/2 tl ja sokeria 1 tl. Kun wok alkaa valmistumaan, heitä sekaan munakokkeli, freesattu sipuli ja kana - sekoita.
 |
| Lime kruunaa! |
Joo, mä en varmaan kanssa olis siellä jos siellä ei ois myös niitä ystäviä. Mulla kun suurin osa asuu vähintään 300 km päässä niin fb on ihanan helppo tapa pitää yhteyttä <3.
VastaaPoistaSä oot voittanu ittes moneen kertaan kiipeilyn kanssa, ihanaa. Mä en oo koskaan ollu kauheen kiinnostunu kiipeilystä kun oon niin lälläri :D, pysyttelen mieluummin maan pinnalla. Juoksu on just hyvä laji mulle kun ei tarvii turhan korkeelle nousta.
Ja kiitos reseptistä, tulee käyttöön :).
Onhan siinä puolensa, jos pystyy pitämään käytön hallinnassa (kuulostaa ihan AA-jutuilta, joskin siellä ei kohtuukäyttöä tunneta...) :)
PoistaMä oikeasti todella nautin kiipeilystä ja unohdan kaikki huolet sillon kun oon hallilla / kalliolla. Alkuajat ei ihan sitä olleet ja toisaalta itsensä voittaminen on valanut uskoa omaan itseensä ja tunnen olevani ihan voittaja :) Pelkojen käsittelyn lisäksi olen joutunut opettelmaan kuinka pitää paniikkireaktio kurissa, saada paniikki loppumaan parhaimmillaan estää sen syntyminen. Tuo reaktio on sympaattisen hermoston aiheuttama pakene-/taistele -reaktio, joka minulla laukeaa tavallaan väärissä tilanteissa (tai liian herkästi).
Toivottavasti maistuu :)