Siete a mas en España
Mietin pitkään mitä
kirjoittaisin reissun ensimmäisistä viikoista. Ajatuksia on ollut
paljon, puolitiehen vietyjä filosofisia mietelmiä, joista
oikeastaan mikään ei herätä innostusta kirjoittaa. Olen katsellut
iltapimeässä tähtitaivasta, seurannut uteliaana kasien työstöä,
pessyt hiukseni jääkylmässä joessa, työntänyt käteni fleikin
taakse ja säpsähtänyt kiljahtaen sitä kirskuvaa vitinää, jonka
lepakkoparka hädissään ja vielä minua enemmän ihmiskosketuksesta
säikähtäneenä on päästänyt, ja jonka jälkeen tuijotimme
toisiamme jännittyneinä ja uteliaina silmästä silmään.
Aika on kadottanut
merkityksensä. Se on vain mitta, määre ja luku. Olen elänyt niin
pitkään ajastettua elämää, että kokemus on täysin uusi ja
vapauttava. Herään kun aurinko nousee. Syön kun on nälkä. Ja
kiipeän kun siltä tuntuu. En tiedä viikonpäivää, enkä
kellonaikaa, tiedän, että aamulla aurinko nousee ja illalla aurinko
laskee. Rutiinit muodostuvat nopeasti ja elämä on yksinkertaista ja
helppoa.
Ensimmäisenä viikkona
kalkkikivi tuntui vieraalta. Aivan kuin en olisi koskaan
kivennytkään. Tuntui paluulta lähtöruutuun. Kiipeäminen kuumotti
ja otteiden löytäminen vei aikaa. Olen huono niin onsaittaamaan
kuin redpointtamaakin. Saittaamista ajatellen multa puuttuu paljon
malttia. Hermostun ja alan jännittämään, jos en heti löydä
otteita. Redpointtaamiseen multa puuttuu myös malttia. En jaksa hioa
samaa reittiä montaa kertaa. Olen saitannut ja flashannyt helppoja
reittejä, olen edennyt hitaasti, tutkinut kiveä, miettinyt muuveja,
edennyt muuvi kerrallaan, unohtanut syntyneen rannarin, edennyt
päättäväisesti ja toisinaan ottanut pakit. Olen redpointannut
reittejä, opetellut otteet ulkoa, hionut muuveja huolella ja ottanut
myös itselleni tiukempia projekteja työn alle. Olemme ottaneet
pakit helpon multipitchin ekalta ankkurilta saamani itkupaniikin
vuoksi ja Terradetsissä kiipesimme kolmen köyden V+ reitin V:n
reitin sijasta, kun neuvosin heti ensimmäiseltä ankkurilta Heikin
väärälle reitille. Reitin viimeinen V+:n köydenpituus oli todella
hieno ja ilmava, kiipeily oli nautinnollista ja kivi todella hyvää
ja kitkaista. Sattuma toi siis jotain erinomaisen hyvää.
Kaksi viikkoa Espanjaa on
tehnyt ihmeitä. Heikki redpointtasi ensimmäisen 7a+:nsa kolmantena
työstöpäivänä, kaksi viikkoa Espanjaan saapumisen jälkeen.
Samana päivänä menin itsekin kyseisellä reitillä köyden
terävään päähän. Tipuin kruksista useita kertoja. Sormenpäät
veresnahalla ja kroppa väsyneenä puskin muuveja. Lypsin köyttä
päästäkseni takaisin ylös yrittämään kruksimuuvia ja jälleen
pannutin. Sen muuvin päässä odottaa hyvä kahva, sitten
herkkä manttelointi, josta Heikki pannutti ärräpäiden
lennellessä, lista, sormipoketti, lista, kahva ja ankkurin kilahdus. Kolmannen päivän
jälkeen oli otettava lepopäivä, kroppa vaati palauttelua.
Yöllä jokainen ote ja
muuvi syöpyivät selkärankaani. Tartu otteesta siten, että
puristat sivua peukalolla ja kun lukotat pitkää muuvia ylöspäin,
käytä peukaloa ikäänkuin manttelina ja nosta lantiota. --- Pidä
oikean käden sormipoketti gastonina, vasen jalka listalle, jonka
jälkeen vedä vasemman käden nimettömän ja keskisormen päät
pienen reiän, jossa on kivi sisällä, reunaan, lukota ja käännä
sormipoketti saideriksi ja pinchaa samalla peukalolla vastaan. ---
Krimppaa vasemmalla pienestä listasta, nosta oikea käsi listalle,
vasen jalka ylös, oikea ylös, vasen käsi pienelle listalle, josta
puristetaan keskisormen ja nimettömän päillä, vasen jalka
toehookkiin ja vedä vasen käsi yhden sormen pokettiin, jalkoja
ylös, käännä poketti underiksi ja klippaa.
Neljännen
päivän aamuna heräilin lämpimään auringonpaisteeseen, väärällä
jalalla. Suuntasimme kalliolle pieni pelko persauksissa, että lämmin
sää oli vienyt kitkat. Kanjoni oli onneksi mukavan viileä ja muutaman
surkean lämppäyrityksen jälkeen otin jälleen pannut kruksista.
Doggasin reitin kertaalleen ylös, siivosin jatkot ja ajattelin
jättää projektin hautumaan. Epäonnistuminen jäi kalvamaan
mieltä, joten pitkän levon ja varmistusvuoron jälkeen vietiin
jatkot takaisin. Nyt kruksi onnistui ja toppasin reitin tärisevin
jaloin!
7a+ failing the crux from Maarit Vähä-Piikkiö on Vimeo.
7a+ failing the crux from Maarit Vähä-Piikkiö on Vimeo.
![]() |
Terradets Espai, Temps, Acte V+. |
![]() |
Cubells aamuauringossa. |
![]() | |
Otteita El Cogulissa. |
![]() |
Radio Teletaxi. |
Siistii!
VastaaPoistaOoooh odotan niin päästä tonne.
VastaaPoistaHienosti kiipeät ja vielä hienommat huudot!! ;-)
Mutta tuo meni sitten kuitenkin sulta, että hienoa työtä. Vitsi kun sais ja pystyis viikkojen pitkään reisuuns Espanjassa ja vaan kierrellä kallioita. Mieheni ei vain olisi niin tyytyväinen.
Oli kyl siistii kiipee niin pienillä otteilla, en ookaan koskaan niin pienillä otteilla kiivennyt mitään, ees yrkännyt, saati vedelly monopoketeista, joita reitillä oli tuplamäärä (molemmat klippiotteita).
VastaaPoistaSara sulla on kai sit vaihtoehtoina käännytys tai käännytys ;-)